Luulet tietäväsi kuka olen
proosarunoja
Myymäläsaatavuus
Listassa arvioitu tuotesaatavuus myymälöittäin, saatavuus voi muuttua nopeasti. Myymälähinta voi poiketa verkkokaupan hinnasta.
Tuotelinkit
Tuotetiedot
-
Näytä kaikki
- Kustantaja Books on Demand
- ISBN 9789524984515
- Tuotekoodi 9789524984515
- Alanimike proosarunoja
- Kirjoittajat Tiina Viitanen
- Kieli suomi
- Thema-luokitus Runous
- Sivumäärä 98
- Avainsanat Runot; omaishoitaja; vammaisuus; vanhemmuus; äitiys
- Kirjastoluokka 82.2
- Uusintapainoksen pvm 01.01.2010
- Pituus (mm) 214
- Leveys (mm) 135
- Korkeus (mm) 7
- Paino (g) 145
- Tuotemuoto Pehmeäkantinen kirja
Voisit pitää myös näistä
Tuotekuvaus
FM Tiina Viitasen proosarunoteos Luulet tietäväsi kuka olen vie lukijansa karuun suomalaiseen arkeen, jonka keskiössä ovat keskoshoidon aikana vaikeasti vammautuneet, nyt jo 22-vuotiaat vammaiset kaksostyttäret ja heidän ympärillään pyörivä epäinhimillinen koneisto nimeltä Suomen sosiaali- ja terveyspalvelut.
Vammaisten ja omaishoitajien perusoikeuksien puolesta taisteleva teos ei anna toimivaa ja pätevää kuvaa yhteiskuntamme tämänhetkisestä toimintatilasta. Kunnallisella tasolla tapahtuva päätöksenteko ei perustu avuntarvitsijoiden yksilölliseen kohtaamiseen ja tukemiseen, ei myöskään avuntarvitsijoiden kuuntelemiseen, vaan ylimieliseen holhoamiseen ja välinpitämättömyyteen. Sairaiden, vaikeasti vammaisten ja heitä avustavien ja hoitavien kohtelu on runoteoksen mukaan törkeän ala-arvoista ja alentavaa. Asiaan on tultava muutos.
Omaishoitajan ja äidin tuntoja erittelevä teos ei jää pelkän tuskan, sopeutumisen ja kritisoinnin tasolle, vaan se nousee paitsi henkilökohtaiseksi kehityskertomukseksi ja yhteiskunnalliseksi pamfletiksi, omaishoitajien ja vammaisten omaksi Magna Cartaksi.
Vammaisten ja omaishoitajien perusoikeuksien puolesta taisteleva teos ei anna toimivaa ja pätevää kuvaa yhteiskuntamme tämänhetkisestä toimintatilasta. Kunnallisella tasolla tapahtuva päätöksenteko ei perustu avuntarvitsijoiden yksilölliseen kohtaamiseen ja tukemiseen, ei myöskään avuntarvitsijoiden kuuntelemiseen, vaan ylimieliseen holhoamiseen ja välinpitämättömyyteen. Sairaiden, vaikeasti vammaisten ja heitä avustavien ja hoitavien kohtelu on runoteoksen mukaan törkeän ala-arvoista ja alentavaa. Asiaan on tultava muutos.
Omaishoitajan ja äidin tuntoja erittelevä teos ei jää pelkän tuskan, sopeutumisen ja kritisoinnin tasolle, vaan se nousee paitsi henkilökohtaiseksi kehityskertomukseksi ja yhteiskunnalliseksi pamfletiksi, omaishoitajien ja vammaisten omaksi Magna Cartaksi.