Uuden jutun kokeilu

Koulujen alettua monessa perheessä on taas käynnistynyt melkoinen harrastusrumba. Yhtäkkiä joka suunnasta tulee viestejä: ilmoittaudu nyt, kausi alkaa ensi viikolla, varusteet pitää hankkia ja harjoituksia onkin sitten kolme kertaa viikossa.

Ei siis ihme, jos uuden harrastuksen kokeileminen voi tuntua yllättävän isolta päätökseltä. Mutta eihän sen aina tarvitse sitä olla.

Mitä jos kokeilisitte lapsen kanssa jotain uutta ilman painetta tai tavoitetta? Se voi oikeastaan olla mitä tahansa. Käykää jonkin harrastuksen testitunnilla, lainatkaa välineet tai viettäkää yksi ilta frisbeegolfin, kiipeilyn, sulkapallon tai savitöiden parissa.

Tai kokeilkaa jotain vielä helpompaa: opetelkaa jongleeraamaan kolmella pallolla, piirtäkää sarjakuva tai lähtekää ensimmäistä kertaa geokätköilemään.

Olennaista ei ole se, mitä tehdään, vaan tunne, että hei, tällaistakin voi kokeilla!

Uudet jutut ovat lapselle yllättävän tärkeitä. Niissä oppii, ettei kaikkea tarvitse osata heti. Voi olla vähän pihalla, epäonnistua pari kertaa ja silti pitää hauskaa.

Ja välillä käy niinkin, että aivan satunnainen kokeilu osuu johonkin. Lapsi innostuu ja haluaa tehdä uudestaan. Yhtäkkiä löytyykin oma juttu, jota ei olisi koskaan tullut vastaan, jos olisi pysynyt vain tutussa ja turvallisessa.

Viikon vinkkinä onkin siis kysyä lapselta: ”Mitä sellaista haluaisit kokeilla, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?”

Keksikää yhdessä kolme vaihtoehtoa. Valitkaa niistä yksi kokeiltavaksi.

Tärkeä pointti on, ettei kokeilun tarvitse johtaa mihinkään. Ei jäsenyyteen. Ei kausikorttiin. Ei uusiin varusteisiin. Ei siihen, että samaa tehdään ensi tiistaina ja joka tiistai seuraavat seitsemän vuotta.

Yksi kokeilu riittää. Jos lapsi sanoo sen jälkeen: ”Ei ollut mun juttu”, hyvä. Sekin selvisi.

Mutta jos hän kysyy: ”Voitaisiinko tehdä toi joskus uudestaan?”, silloin kannattaa ehkä kuunnella vähän tarkemmin. Joskus oma harrastus löytyy tavoitteellisesti etsimällä. Ja joskus se löytyy ihan vahingossa.