• Tuotekuvaus

  Elämän virtaa emme voi hallita, sillä se hallitsee meitä. Se johdattaa tilanteisiin, joiden merkitystä on mahdotonta kokonaisvaltaisesti tietää. Osaksemme jää vain noudattaa ikivanhaa viisautta: Carpe Diem. Tarttumalla hetkeen voimme toteuttaa ihmisyyttä ja sen myötä löytää jotakin sellaista omasta itsestämme, joka uutena voimavarana voi vahvistaa ottamaan vastaan tulevat elämän muutokset ja myrskysäät. Ne saapuvat kuin luonnon lakina tahdostamme riippumatta niin kauan, kuin elämää itse kullekin meistä suodaan.
  
  Näiden ajatusten kirjoittaja professori Jukka Ammondt tarjoaa lukijalleen kirjeiden muotoon rakentuvan elämäntarinansa olemassaolon häilyvyydestä ja selviytymisen suunnasta. Teoksen otsikko Ajopuu viittaa vertauskuvana ihmisen elämään erikoisena matkana virrassa, jonka mutkia, suvantoja, koskia ja karikoita emme voi kartalta löytää. Lukija pääsee seuraamaan kirjoittajan elämänvaiheita, lapsuuden erikoislaatuisuudessaan koskettavista tapahtumista alkaen. Sanojen ja kertomusten taikapiiri, johon jo varhainen kiinnostus Aleksis Kiven Seitsemään veljekseen johdatti, loi yhteyden luontoon ja herkkyyden kokea sen olemus, ja sitä lisäsi myös erityisesti Kiven runojen herättämä tunnelma. Näin alkoi vähitellen hahmottua se perusta, josta nousi yliopisto-opintojen aikana – professori Eino Krohnin oppilaana – kiinnostus romantiikkaan kaipuun ja kauneuden filosofiana ja kirjallisaatteellisena valtavirtauksena. Syntyi vastustamaton vetovoima kirjallisuudentutkijan uralle.
  Elämä johdatti hänet yllättävien sattumusten myötä aloittamaan opiskelun Turun yliopistossa ja valitsemaan pääaineopinnoksi yleisen kirjallisuustieteen. Sen rinnalla hän aloitti politologiaan suuntautuneet opinnot yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa valtio-opin laitoksella. Neljässä vuodessa suoritettu akateeminen loppututkinto avasi välittömästi mahdollisuuden opetusministeriön myöntämään stipendiin valmistella jatko-opintoja Leipzigissa, joka kuului tuolloin Saksan Demokraattiseen Tasavaltaan. Ajoitus oli suorastaan loistava. Tuolloin Euroopassa elettiin liennytyksen aikaa, jota presidentti Urho Kekkonen ansiokkaasti oli rakentamassa. Tutkimuskenttä humanistillekin oli näin auennut.
  Kiinnostus tarkastella lisensiaatintyössä taiteellisuuden ja esteettisyyden käsitteitä yhteiskunnallispolitologisesta näkökulmasta osoittautui kuitenkin Turkuun palattua tiedepoliittisesti araksi kohteeksi. Kutsu Jyväskylän yliopistoon luennoimaan aihepiiristä tuotti myönteisen kokemuksen, ja hän haki menestyksellisesti kirjallisuuden assistentin vuoden kestävää viransijaisuutta, joka oli yllättäen vapautunut juuri sopivaan aikaan. Sijaisuuden päätyttyä sama virka julistettiin haettavaksi normaalina kolmen vuoden assistentin määräaikaisvirkana. Näin tapahtuva kiinnitys Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden oppiaineeseen antoi mahdollisuuden löytää uusi tutkimusaihe. Vuoden kestänyt stipendimatka pohjusti omalta osaltaan uuden tutkimuskohteen valintaa. Poliittisena pelurina usein mainittu kirjailija Hella Wuolijoki oli sopiva lisensiaatintyön kohde, ja väitöskirjassa ongelmanasettelu täsmentyi yksinkertaisen selkeäksi: Miten on mahdollista, että sosialistina tunnettu kirjailija kirjoittaa kaikkien kansalaispiirien suosimia näytelmiä? Väitöskirja Niskavuoren talosta Juurakon torppaan, alaotsikkona Hella Wuolijoen maaseutunäytelmien aatetausta ilmestyi Gaudeamuksen kustantamana 1980, ja se liitettiin Jyväskylän yliopiston Jyväskylä Studies in the Arts -julkaisusarjaan.
  Virta alkoi nyt viedä iloisesti eteenpäin. Teatterien ovet avautuivat. Näyttelijät ja ohjaajat tulivat tutuiksi. Suurimman vaikutuksen teki Niskavuori-näytelmien ohjaajana ja näyttelijänä sekä myös elokuvantekijänä ansioitunut Edvin Laine, todellinen kulttuuripersoona. Hän saapui väitöstilaisuuteen, ja kun se päättyi hyväksytyksi julistamiseen, hän nousi puhumaan yleisölle. Kahdeksan vuotta myöhemmin, kesäkuussa 1986 filmauskiireittensä keskellä hän tuli kunniavieraaksi Jyväskylän yliopistolla järjestettyyn kansainväliseen Hella Wuolijoki -kongressiin, jonka ohjelmajohtajana toimi Jukka Ammondt.
  
  Elämän virta vei perhe-elämän osalta kuitenkin vääjäämättä kohti karikkoa. Sen merkkejä oli kyllä havaittavissa, mutta törmäys pysähdytti kaiken. Hammaslääkärinä terveyskeskuksessa toimiva puoliso päätti tehdä täydellisen elämänmuutoksen. Avioeron ottaminen uuden lainsäädännön mukaisesti toteutettuna oli helppoa. Se samalla vieroitti lapset omasta isästään, sillä he siirtyivät äitinsä mukana kirjaimellisesti aavan meren tuolle puolen, Yhdysvaltoihin. Mukaan tuli myös uusi miesystävä. Avioliitto solmittiin Montanan osavaltiossa avioeron saatua lain voiman.
  Lasten menettäminen oli järkyttävä ja lamaannuttava haaksirikko. Mihin enää tarttua? Elämä oli johdattanut tilanteeseen, jossa karikosta irrottautumiseen omat voimat eivät riittäisi. Miksi näin piti käydä? Jäikö asuntovelalliselle enää rahaa elatusmaksuihin, johon yhteishuoltajuus velvoitti? Jatkuisiko työ yliopistollisessa määräaikaisvirassa yliassistenttina, joka edellytti opetustyön lisäksi näyttöä tutkimustyöstä? Kykenisikö hän siihen enää?
  Lukijan mieleen piirtyy miehen kaipuun koko kuva. Kesäiltaisin hän istuu omakotitalon kalliorannalla katsoen auringonlaskua laulaen hiljaa kaipuun tangoja. Aamuisin hän avaa makuuhuoneen parvekkeen oven ja katselee kyynelsilmin leikkimökkiä. Autiolta pihalta ei kuulu lasten ääniä. – Henkisesti vaikean ja toimeentulon kannalta haastavan elämänvaiheen kuvaus muistelmateoksessa tarjoaa lajissaan ainutkertaista luettavaa. Kaurapuuro tuli hänen pääasialliseksi ruuakseen seuraavien vuosien aikana. Mutta kaipaus antoi hänelle henkisen ravinnon, eikä suinkaan kaipuun kyyneliä vastaan taisteleminen, sillä kaipuun ja yksinäisyyden tuntemusten vaikutuspiiriin hänet oli nyt johdatettu. Kaipuun kautta kulkee tie uuteen asennoitumiseen elämää kohtaan. Kaipuu irrottaa karikolta ja vapauttaa jälleen kulkemaan elämän virtaa eteenpäin.
  Näin hänestä tuli vähitellen median palstoilla tangotohtori, tangon sanomasta luennoivan puhuja ja kokija, suomalaista luonteenlaatua, kirjallisen kulttuurin melankolisia muotoja ja sanomaa tutkiva yliopistomies. Suomalaisen tangon kaipuun luontokuvat ja kansallisrunoilijamme J. L. Runebergin luonnonfilosofinen lähtökohta ihmisen ja luonnon välisestä yhteydestä – siinä on kaksi väylää, jotka johtavat suomalaiskansallisen kaipuun sydänjuuriin.
  Doctor Ammondt-nimellä hän tarttui nyt lukioaikojensa muistoihin laulusolistina kitara kainalossa. Hän nousi kansainväliseen kuuluisuuteen suomalaisten tangojen lisäksi erityisesti Elvis Presleyn tunnetuksi tekemien kappaleiden latinankielisenä tulkitsijana. Suomen ulkoasiainhallinnon toimesta yhteydet Vatikaaniin aukenivat aina Paavin istuimelle saakka. Toivo Kärjen säveltämien kauneimpien klassikkotangojen kaipuun sanoma latinaksi laulettuna miellytti puolalaissyntyistä katolisen kirkon ylintä hengellistä johtajaa. Paavi Johannes Paavali II myönsi kunniamitalin Tango Triste Finnicum -albumin johdosta sekä laulajalle että tangojen sanoitukset kääntäneelle professori Teivas Oksalalle. Jukka Ammondt on ollut yhteydessä Vatikaaniin myöhemmin myös paavi Franciscuksen aikana.
  Merkittävin tangokiertue suuntautui Argentiinan Buenos Airesiin 1995. Säestävänä orkesterina ”Stella Finlandia”, joka koostui nuorista etevistä naispuolisista jyväskyläläisistä muusikoista. Mieleen jäi erityisesti tangolegenda Osvaldo Pugliesen kiitosanat hänen noustessaan lavalle yleisön eteen Casa del Tango -konsertin jälkeen. Hän muisteli suurella lämmöllä käyntejään maassamme, ja lausui, että Suomella on aina ollut erikoisasemansa hänen sydämessään. Hänen tangoviestinsä Suomeen välittyi viime hetkillä, sillä muutaman kuukauden kuluttua heinäkuussa 1995 saapui tieto Osvaldo Pugliesen kuolemasta. Hän olisi täyttänyt saman vuoden joulukuussa 90 vuotta.
  
  Luennoitsijana Jukka Ammondt esitteli suomalaista tangoa mm. Argentiinan kansallisen tangoakatemian syyskauden avajaisissa ja piti vierailuluennon kunnianarvoisessa Universad del Salvador -yliopistossa. Matkalle oli saatu apurahaa Suomen opetusministeriöltä. Vierailu oli näkyvästi esillä Buenos Airesin medioissa ja suorissa radiolähetyksissä. Aihe oli tiedotusvälineitä suuresti kiinnostava, oltiinhan tangon synnyinseuduilla.
  
  Ensimmäinen esiintyminen Yhdysvalloissa tapahtui Memphis Tennesseessä tammikuun kahdeksantena 1995, jolloin Elvis Presleyn syntymästä tuli kuluneeksi 60 vuotta. Suuren muistojuhlan merkeissä oli ainutkertainen tilaisuus julkistaa populaarimusiikin kuninkaan tunnetuksi tekemiä melodisia kappaleita latinaksi sisältävä cd-albumi The Legend Lives Forever in Latin. Se huipentui Star 98FM:ssä, Amerikan maineikkaimmalla klassista rockia lähettävällä radiokanavalla, jossa esiteltiin levyä. Ensimmäinen kappale, joka kajahti Memphisin Rock-radiosta eetteriin kaikkien kuunneltavaksi ja ihmeteltäväksi suuren legendan muistopäivän aamuna 8. tammikuuta 1995, oli suureksi maailmanhitiksi kohonnut ”Surrender”, Elviksen moderni versio vanhasta napolilaisesta laulusta ”Torna a Surriento”, jonka Doctor Ammondt oli levyttänyt latinaksi nimellä ”Nunc aeternitatis” (suom. Ikuisuuden nykyhetki).
  Elvis Presleyn legendaarinen läpimurtoareena Memphisin Overton Parkissa tuli myöhemmin tutuksi esiintymispaikaksi kuten myös Suomen Washingtonin suurlähetystö, jossa esiinnyttiin Yhdysvaltojen kiertueitten aikana. Mieleenpainuvin muisto suurlähettiläs Jukka Valtasaaren johtamassa suurlähetystössä liittyy lehdistöneuvos Yrjö Länsipuron ideoimaan iltatilaisuuteen, jonne saapuneen mediaväen joukossa oli Washington Post -lehden pitkäaikainen ja ansioitunut, ja pelättykin musiikkikriitikko Joseph Mac Lellan. Kuuluisa musiikkikriitikko osoittautui latinan kielen taitajaksi, eikä hän oikein malttanut lopettaa ennen konserttia käytyä keskustelua. Kahden päivän kuluttua Mac Lellanin artikkeli ilmestyi, suurlähetystön hämmästykseksi, Washington Postin Style-osaston etusivulla, jossa aiemmin Suomea oli esitelty vain kerran aiemmin, ja silloin suomalaisen arkkitehtuurin kannalta.
  ”Ajopuu” on muistelmateoksen otsikon lisäksi Doctor Ammondtin säveltämän ja sanoittaman iskelmän nimenä, joka kirjan julkistamisen aikoihin ilmestyy radiosoittona. Yksinäisyyden aiheellaan kappaleen sanoitus jatkaa yksinäisyyden suuren runoilijan V. A. Koskenniemen perinnettä, mutta kauneuden kaipuun lohduttava välke valaisee yksinäisen kulkijan matkaa toivoa luoden. ”Ajopuu” on syntynyt kirjoittajansa omakohtaisista syvistä tuntemuksista öisen joen rannalla lapsuudenmaisemissa Euran Kauttualla, eteläisessä Satakunnassa. Kaipuu Kauttualle, kotiseudulle, kohoaa teoksen aihepiirissä keskeiseen asemaan.
  Jukka Ammondt päättää elämäkertansa ”Ajopuu”-kappaleen säkeisiin. Olemme jokainen ajopuita elämän virrassa, mutta ihmisen osana on tarttua hänelle tarjottuun hetkeen. Lopputuloksesta ja sen suunnasta elämäämme emme voi päättää. Meillä on jokaisella oma reittimme kuljettavana, siksi olemme yksinäisiä ajopuita kohtalomme virrassa. Elämämme on korkeammassa kädessä.
  Yksinäisyys ihmisen luonnollisena olotilana on kuuluisan painijasuvun perillisellä ollut kokemustodellisuutta kamppaillessaan judomatolla. ”Ajopuu” tarjoaa elämäntarinana tavallaan judon ”pehmeän tien” asennetta kohdata elämä. Tekijä tarjoaa elämänsä vaiheista lukijalleen paljon ajattelemisen aihetta. Kaipuu osoittautuu monella tavalla ihmisen sisäiseksi perusasenteeksi elämän matkallaan. Entä ”sattumukset” joita ohjautuu elämän virrassa kohdattaviksi? Esimerkkinä varusmiesajan liftausreissulla saatu innostava viesti Lea-sisaren entisestä puolisosta Aarno Palmrothista, lapsuusaikojen ihailun kohteesta. Tilanne muistutti kuin temaattisesti erityisen merkityksellistä kohtausta elokuvakankaalla, mutta ohjaaja jää tuntemattomaksi.
  On syytä vielä korostaa, miten muistelmateoksen aihepiiriin liittyvän kulttuurisen tarjonnan yhdeksi keskeisimmistä kohteista nousee kansallisrunoilijamme J. L. Runeberg, jonka luonnonfilosofinen lähtökohta ihmisen ja luonnon välisestä yhteydestä suomalaiskansalliseen olemassaoloomme, sisäisen kukoistuksen päämäärään, saa ilmaisunsa kansallislaulussamme. ”Maamme” (Vårt Land) laulun todellista sanomaa on syytä tehdä tunnetuksi nykypäivien suomalaisille.
  Loppusanoina voisi tiivistää ”Ajopuu”-teoksen sanomaa lukijalle vaikkapa seuraavasti: Muistelmia sävyttää kovien elämän realiteettien paineiden alta, yksinäisyyden keskeltä, nousevan kauneuden kaipuun synnyttämä hengen kasvuvoima, joka ihmiselle ehtymättömänä luonnonvarana antaa uskoa ja luottamusta matkalle elämän virrassa.

• Tuotetiedot

  • Kustantaja / Valmistaja Lector
  • ISBN 9789527644805
  • Tuotekoodi 9789527644805
  • Alanimike Kirjeita kohtalon virran varrelta
  • Kirjoittajat Jukka Ammondt
  • Kieli Suomi
  • Thema-luokitus Omaelämäkerrat: taiteet ja viihde; Muistelmat; Päiväkirjat ja kirjeet; Kirjallisuustiede ja -kritiikki; Sosiaali- ja kulttuurihistoria; Hengellisyys ja uskonnollinen kokemus; Sukuhistoria, sukututkimus
  • Ilmestymispäivä 15.09.2026
  • Vuosi 2026
  • Tuoteryhmä Elämäkerrat, muistelmat
  • Tuotepääryhmä Tietokirjat
  • Tuotelinja Kirjat
  • Sivumäärä 476
  • Avainsanat muistelmat; henkinen kasvu; luonto; suomalaisuus; kristinusko; kansallinen identiteetti; rakkaus; muistot; kirjallisuus; ihmisyys; maaseutu; kirjeet; elämän tarkoitus; omaelämäkerta; hengellisyys; kulttuuriperintö; kaipuu; kohtalo; menetykset; Aleksis Kivi; sukupolvien ketju; Eino Leino; elämänmatka; kuolema ja kuolemattomuus; suomalainen tango; sota-ajan muistot; muistojen voima; suomalainen mielenmaisema
  • Kirjastoluokka 99.1
  • Pituus (mm) 210
  • Leveys (mm) 145
  • Korkeus (mm) 20
  • Paino (g) 538
  • Tuotemuoto Kovakantinen
  • Tuoteturvallisuusyhteystiedot Lector Kustannus Oy, Mustankivenkatu 2 E 89, 00980 HELSINKI
  • ALV 13,5%

Tämä tuote kuuluu tuoteryhmiin