Väärinpäinpäivä

Outousvaroitus!

Mitä on tekeillä, kun lapsi aloittaa lounaan jälkiruoalla? Entä jos aikuinen toivottaa hyvää yötä heti aamulla? Tai päivän retki alkaakin kotiinpaluulla? Tai että kirja luetaan lopusta alkuun, aivan kuin kirjailija olisi vahingossa rakentanut tarinan väärinpäin.

Ei hätää. Kyseessä ei ole perheen yhteinen sekoaminen, vaan Väärinpäinpäivä.

Väärinpäinpäivä on yksi kesän helpoimmista tavoista tehdä aivan tavallisesta päivästä (tai iltapäivästä tai muusta sopivasta hetkestä) ikimuistoinen. Siihen ei tarvita askartelutarvikkeita, etukäteissuunnittelua, pääsylippuja eikä vanhemman projektipäällikön tutkintoa. Idea on yksinkertainen: tehdään ne samat asiat, joita päivään voisi muutenkin kuulua, mutta väärässä järjestyksessä.

Aloitetaan päivä vaikka iltasadulla. Syödään aamupalaksi iltapalaa. Käydään ensin iltauinnilla ja vasta sitten “aamukävelyllä”. Luetaan kirjaa viimeiseltä sivulta ensimmäiselle, katetaan lounas piknikiksi olohuoneen lattialle tai pestään hampaat ennen päivällistä, koska tänään maailma on vähän nurinpäin.

Väärinpäinpäivänä myös perheen roolit voi kääntää hetkeksi nurinpäin. Lapsesta tulee päivän aikuinen, joka vilkaisee kelloa, huokaisee tärkeänä ja ilmoittaa: “Nyt pitäisi kyllä saada tämä porukka liikkeelle.” Aikuinen puolestaan kysyy luvan aivan tavallisiin asioihin: “Saanko ottaa kahvia?”, “Saanko lukea uutiset?” Lapsi saa vastata vakavana: “Saat, mutta vain viisi minuuttia.” Hauskinta on, kun lapsi käyttää aikuisilta tuttuja lauseita juuri oikeissa tilanteissa. Kun aikuinen etsii avaimia, lapsi voi kysyä: “Oletko katsonut sieltä, missä niiden pitäisi olla?” Ja jos kahvikuppi unohtuu pöydälle, lapsi voi todeta lempeän tiukasti: “Meillä jokainen vie omat astiat koneeseen.”

Väärinpäinpäivän hauskuus syntyy siitä, ettei mikään ole oikeastaan vaikeaa. Arki vain nyrjähtää hetkeksi uuteen asentoon.

Samalla tapahtuu myös jotain tärkeää. Kun lapsi tekee tutun asian eri tavalla, aivot joutuvat uudella tavalla töihin. Aivot eivät voikaan kulkea automaattisesti samaa vanhaa polkua, vaan niiden pitää miettiä, voisiko tämän tehdä toisinkin? Mitä tapahtuu, jos järjestys tai rutiini vaihtuu? Ja sitä paitsi, onko olemassa vain yksi oikea tapa tehdä asioita?

Juuri tällaiset poikkeamat ruokkivat luovuutta. Lapsi huomaa, että maailma ei ole valmis kaava, vaan sitä voi katsoa eri suunnista. Aamupala voi olla iltapala. Kävely voi olla seikkailu väärään suuntaan. Tavallinen päivä voi muuttua tarinaksi, jota muistellaan vielä syksylläkin.

Ja mikä parasta, väärinpäinpäivä jättää usein todella hauskan muiston. Ei siksi, että kaikki olisi täydellistä, vaan siksi, että kaikki oli hetken vähän hullunkurista. Eikä ole aivan tavatonta, että väärinpäinpäivän kokemuksista otetaan jotakin mukaan sinne ”oikeinpäin” arkeenkin! Lapselle voi jäädä mieleen juuri se päivä, jolloin isä luki iltasadun aamulla, äiti söi aamupalaksi makaroonilaatikon jämät tai koko perhe aloitti päivän sanomalla: “Hyvää yötä!”

Kokeilkaa omaa väärinpäinpäivää ja jakakaa hauskin hetkenne somessa. Merkitkää julkaisuun @suomalainenkirjakauppa, niin voimme seurata teidän väärinpäinpäiviänne.