Romaanisarjan minäkertoja on Hedvig Eleonora Lilliehöök (23.12.1756 – 28.7.1833), jota kutsutaan perheen kesken Hedda Nooraksi. Hedda Noora lähetettiin 8-vuotiaana köyhästä ruotsalaisesta kotikartanostaan lapsettoman enonsa maaherra Anders de Brucen ja tämän vaimon Hedvig Juliana Nordenskiöldin ottotyttäreksi Tuusulaan. Ensimmäisessä osassa 17-vuotias Hedda Noora lähetetään Mäntsälään, kasvattiäitinsä omistamaan Frugårdin kartanoon paitsi Brita-mamsellin avuksi, myös naitettavaksi.

Hedda Nooran tyttövuodet

Säihkyväsilmäinen ja reipas Hedda Noora Lilliehöök saapuu 17-vuotiaana emännän avuksi − ja naitettavaksi – kasvattiäitinsä kotikartanoon, Nordenskiöldien Frugårdiin. Hedda Noora on  reipas ja nokkela, taitava käsistään ja jopa ranskan kielen taitoinen. Frugårdissa Hedda Nooran reippaudelle onkin tarvetta, sillä huusholli on hunningolla ja emäntäpiika sairastunut. Vaikka työteliäisyys värittää ja määrittää elämää, nuoren neidon ajatuksiin mahtuu myös kevyempiä aiheita ja uteliaisuutta tulevaisuudessa odottavaa naisen ja vaimon elämää kohtaan. Osin tulevat vaimon velvollisuudet myös pelottavat nuorta naista.

Frugårdin upseeripojat tulevat kesäksi kartanoon ja tunteet ovat valmiit heräämään ja syttymään molemmin puolin. Kartanon salskeista nuorista herroista Hedda Noora rakastuu laivastossa palvelevaan Ottoon, mutta kun tämä palaa Karlskronaan eikä muista kirjoittaa, Hedda Noora joutuu solmimaan järkiavioliiton Oton totisen isonveljen, linnoitusupseeri Adolf Gustaf Nordenskiöldin kanssa. Otto on onneton, mutta Hedda Noora on päättänyt pysyä aviomiehensä rinnalla niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä. Lopulta on edessä vaikea valinta. Totteleeko neito järkeään vai sydäntään?

Tarmokas kartanonrouva

Hedda Noora ei tyttösenäkään asettunut tuttuun vähäverisen aatelisneidon rooliin, vaan oli topakka tekijäluonne. Nyt Hedda Noora on Frugårdin kartanon emäntä Mäntsälässä, majuri Adolf Gustaf Nordenskiöldin puoliso ja kasvavan lapsikatraan äiti. Seitsemännen lapsen syntymän lähestyessä Heddaa alkaa piinata tyttövuosilta tuttu pelko. Miten Hedda selviää elämästään, lasten hoitamisesta ja kartanosta aviomiehen ollessa pitkiä aikoja Viaporissa? Luotetulla emäntäpiialla alkaa olla jo ikää ja vanhuudenvaivaa, mikä entisestään herättää Heddassa epävarmuuden tunteita.

Aivan kuin oman elämän käänteet iloineen ja suruineen eivät olisi tarpeeksi, on vielä poliittinenkin tilanne murehdittavana. Kustaa III käyttäytyy huikentelevin elkein ja sodan mahdollisuus Venäjää vastaan alkaa näyttää alati todennäköisemmältä. Kun sota syttyy ja sotatantereelle lähtevät niin mies kuin monet kartanon työntekijätkin, Hedda Nooran on otettava kartanon ohjat tiukemmin käsiinsä. Enni Mustonen keskittyy mestarillisesti kuvaamaan kotirintaman elämää Heddan silmin, näyttäen kuinka sota vaikuttaa niin vallasväen kuin rahvaankin arkeen. Uutiset rintamalta kuullaan kuulopuheina ja huhuina tai kirjeinä ja usein kovin myöhään. Elämä kotirintamalla ei pysähdy. Lapsia syntyy ja lapsia kuolee eikä elämän epävarmuus tee eroa säätyjen välillä.