Työleirien saaristo
Maatalousleiri, erikoisleiri, naisten erityinen työmuodostelma, erikoistyöleiri. Jatkosodan aikainen Suomi oli todellinen työleirien saaristo, joista kuitenkin vain ensiksi mainitulle leirille mentiin vapaaehtoisesti.
Sota-ajan Suomi oli aluksi talkoiden ihannemaa, mutta pian pelkät kansal... Lue lisää
Maatalousleiri, erikoisleiri, naisten erityinen työmuodostelma, erikoistyöleiri. Jatkosodan aikainen Suomi oli todellinen työleirien saaristo, joista kuitenkin vain ensiksi mainitulle leirille mentiin vapaaehtoisesti.
Sota-ajan Suomi oli aluksi talkoiden ihannemaa, mutta pian pelkät kansal... Lue lisää
Maatalousleiri, erikoisleiri, naisten erityinen työmuodostelma, erikoistyöleiri. Jatkosodan aikainen Suomi oli todellinen työleirien saaristo, joista kuitenkin vain ensiksi mainitulle leirille mentiin vapaaehtoisesti.
Sota-ajan Suomi oli aluksi talkoiden ihannemaa, mutta pian pelkät kansalaistalkoot eivät enää riittäneet. Maassa otettiin vuonna 1942 käyttöön yleinen työvelvollisuus, jota rikkovat naiset voitiin rangaistukseksi määrätä enintään vuodeksi naisten erityiseen työmuodostelmaan, ”kurikomppaniaan”.
Leirillä vallitsi nimensä mukaisesti kuri ja järjestys, mutta samalla leirille kootut nuoret naiset herättivät suurta kiinnostusta leirin ulkopuolisessa miesväestössä. Oma leiri löytyi myös naisille, jotka eivät rikkoneet työvelvollisuuslakia, mutta joita muuten pidettiin ”vaikeina”: tällaiset naiset sijoitettiin erikoisleireille kauas asutuskeskuksista tekemään metsätöitä ja nostamaan turvetta. Tällaiselta erikoisleiriltä vapautuminen edellytti 75 halkomotin tekemistä, mikä ei työhön tottumattomalle ollut helppoa.
Työleirijärjestelmä huipentui, kun eduskunta sääti vuonna 1943 lain erikoistyöleireistä. Niihin oli mahdollista lähettää vuodeksi sellaisia naisia ja miehiä, joilla oli pahennusta herättäviä elintapoja tai jotka vieroksuivat työtä. Työvelvollisuuden soveltaminen päättyi syksyllä 1944, ja pian sen jälkeen päättyi myös erikoistyöleirilain soveltaminen. Lakia ei kuitenkaan kumottu ennen kuin vasta vuonna 1991 - vain neljä vuotta ennen kuin Suomi liittyi Euroopan Unioniin.
Työleirijärjestelmän kummina toimi Urho Kekkonen, joka jo heti talvisodan jälkeen esitti työmuodostelman perustamista naisille. Kekkonen ehdotti myöhemmin myös ”mustalaiskysymyksen kokonaisratkaisua”, jonka osana romanit oli koottava työleireille. Kekkosen mielipide käy ilmi myös hänen erääseen kirjeeseen tekemästään merkinnästä: ”Mustalaisia varten lienee perustettava keskitysleiri, eihän niistä muuten selviä.” Kekkosen näkemys realisoitui, kun romaneita varten perustettiin kolme työleiriä, jotka jäivät kuitenkin vain lyhytaikaisiksi
kokeiluiksi. Toisin kuin romanien etninen tausta, henkilön poliittiset mielipiteet eivät olleet missään vaiheessa peruste, kun ihmisiä määrättiin työleirille. Tutkimuksessa päädytään arvioon, jonka mukaan erityyppisille työleireille lähetettiin vuosina 1942-1944 ainakin 2 500 henkilöä.
Työleirijärjestelmästä ei ole aiemmin tehty kokonaisvaltaista tutkimusta, eikä leirijärjestelmää yleensä edes mainita sota-aikaa käsittelevissä teoksissa ja tutkimuksissa. Tämä kirja tuo runsaasti uutta tietoa ja se muuttaa vallitsevaa käsitystä jatkosodan aikaisesta kotirintamasta ja koko suomalaisesta yhteiskunnasta. Kirja perustuu lähes täysin alkuperäislähteisiin.
Pekka Niiranen työskentelee toimittajana Yleisradiossa. Hän on poliittisen historian dosentti ja on aiemmin väitellyt teologian tohtoriksi Kekkosen ja kirkon suhteista.
Sota-ajan Suomi oli aluksi talkoiden ihannemaa, mutta pian pelkät kansalaistalkoot eivät enää riittäneet. Maassa otettiin vuonna 1942 käyttöön yleinen työvelvollisuus, jota rikkovat naiset voitiin rangaistukseksi määrätä enintään vuodeksi naisten erityiseen työmuodostelmaan, ”kurikomppaniaan”.
Leirillä vallitsi nimensä mukaisesti kuri ja järjestys, mutta samalla leirille kootut nuoret naiset herättivät suurta kiinnostusta leirin ulkopuolisessa miesväestössä. Oma leiri löytyi myös naisille, jotka eivät rikkoneet työvelvollisuuslakia, mutta joita muuten pidettiin ”vaikeina”: tällaiset naiset sijoitettiin erikoisleireille kauas asutuskeskuksista tekemään metsätöitä ja nostamaan turvetta. Tällaiselta erikoisleiriltä vapautuminen edellytti 75 halkomotin tekemistä, mikä ei työhön tottumattomalle ollut helppoa.
Työleirijärjestelmä huipentui, kun eduskunta sääti vuonna 1943 lain erikoistyöleireistä. Niihin oli mahdollista lähettää vuodeksi sellaisia naisia ja miehiä, joilla oli pahennusta herättäviä elintapoja tai jotka vieroksuivat työtä. Työvelvollisuuden soveltaminen päättyi syksyllä 1944, ja pian sen jälkeen päättyi myös erikoistyöleirilain soveltaminen. Lakia ei kuitenkaan kumottu ennen kuin vasta vuonna 1991 - vain neljä vuotta ennen kuin Suomi liittyi Euroopan Unioniin.
Työleirijärjestelmän kummina toimi Urho Kekkonen, joka jo heti talvisodan jälkeen esitti työmuodostelman perustamista naisille. Kekkonen ehdotti myöhemmin myös ”mustalaiskysymyksen kokonaisratkaisua”, jonka osana romanit oli koottava työleireille. Kekkosen mielipide käy ilmi myös hänen erääseen kirjeeseen tekemästään merkinnästä: ”Mustalaisia varten lienee perustettava keskitysleiri, eihän niistä muuten selviä.” Kekkosen näkemys realisoitui, kun romaneita varten perustettiin kolme työleiriä, jotka jäivät kuitenkin vain lyhytaikaisiksi
kokeiluiksi. Toisin kuin romanien etninen tausta, henkilön poliittiset mielipiteet eivät olleet missään vaiheessa peruste, kun ihmisiä määrättiin työleirille. Tutkimuksessa päädytään arvioon, jonka mukaan erityyppisille työleireille lähetettiin vuosina 1942-1944 ainakin 2 500 henkilöä.
Työleirijärjestelmästä ei ole aiemmin tehty kokonaisvaltaista tutkimusta, eikä leirijärjestelmää yleensä edes mainita sota-aikaa käsittelevissä teoksissa ja tutkimuksissa. Tämä kirja tuo runsaasti uutta tietoa ja se muuttaa vallitsevaa käsitystä jatkosodan aikaisesta kotirintamasta ja koko suomalaisesta yhteiskunnasta. Kirja perustuu lähes täysin alkuperäislähteisiin.
Pekka Niiranen työskentelee toimittajana Yleisradiossa. Hän on poliittisen historian dosentti ja on aiemmin väitellyt teologian tohtoriksi Kekkosen ja kirkon suhteista.
- Kustantaja / Valmistaja Readme.fi
- ISBN 9789523733879
- Tuotekoodi 9789523733879
- Kirjoittajat Pekka Niiranen
- Kieli Suomi
- Thema-luokitus Sotahistoria
- Ilmestymispäivä 01.06.2022
- Vuosi 2022
- Tuoteryhmä Historia
- Tuotepääryhmä Tietokirjat
- Tuotelinja Kirjat
- Sivumäärä 600
- Avainsanat naiset; historia; vangit; jatkosota; Suomi; kotirintama; sota-aika; nuoret; vankileirit; leirit; työttömät; romanit; sosiaalinen kontrolli; työvelvollisuus; kontrollipolitiikka
- Kirjastoluokka 92.73
- Pituus (mm) 216
- Leveys (mm) 153
- Korkeus (mm) 44
- Paino (g) 1130
- Tuotemuoto Kovakantinen
Tämä tuote kuuluu tuoteryhmiin
Lue lisää tuotearvosteluista
Tuotearvostelut Suomalainen.comissa
Tutustu tuotearvostelujen käytäntöihin ja ehtoihin ennen kuin jätät arvostelun.
Suomalainen.com -verkkokaupassa on mahdollista jättää tuotearvosteluja siellä myynnissä olevista tuotteista. Tuotearvosteluja voivat jättää sekä tuotetta Suomalaisesta Kirjakaupasta ostaneet asiakkaat että muut sivuston käyttäjät. Arvostelijan nimimerkin jälkeinen teksti kertoo, onko kyseessä vahvistettu ostaja vai muu asiakas/sivuston käyttäjä.
-
Vahvistettu ostaja - Kyseinen arvostelu on jätetty käyttämällä tuotteen ostajalle lähetettyä sähköpostilinkkiä. Kyseessä on siis vahvistettu ostaja eli arvostelun jättänyt henkilö on ostanut todennetusti kyseisen tuotteen.
-
Vahvistettu suosittelija - Kyseinen arvostelu on jätetty suomalainen.com -verkkosivustolla. Arvostelijan sähköpostiosoite on vahvistettu, jotta on voitu varmistua siitä, että arvostelun on jättänyt oikea henkilö. Suomalainen.com ei kuitenkaan ole vahvistanut, että kyseinen henkilö on ostanut tuotteen.
- Ei tekstiä nimimerkin jälkeen - Kyseinen arvostelu on jätetty suomalainen.com -verkkosivustolla, mutta arvostelun jättäjän sähköpostiosoitetta ei ole vahvistettu.
Tuotearvostelussa pakollisia tietoja ovat tuotteen pistemäärä (tähdet), otsikko sekä arvosteluteksti. Jos jätät arvostelun sinulle lähetetyn sähköpostilinkin kautta, arvostelu julkaistaan käyttämällä etunimeäsi sekä sukunimen ensimmäistä kirjainta.
Jos jätät arvostelun sivustollamme, voit käyttää arvostelussa myös nimimerkkiä. Arvostelun jättämisen yhteydessä sinulta kysytään sähköpostiosoitetta, jonka avulla vahvistamme, että arvostelun on lähettänyt oikea henkilö, eikä esimerkiksi robotti. Tuotearvostelujen palveluntarjoajana toimii Yotpo. Katso Yotpon tietosuojaseloste.
Arvostelut julkaistaan tuotteen kohdalla automaattisesti ja ne tulevat esiin viiveellä. Suomalainen.com pidättää kuitenkin oikeuden poistaa kommentit, jotka sisältävät epäasiallista, herjaavaa tai halventavaa kieltä, vihapuhetta tai ovat muuten hyvän tavan vastaisia, tai joissa markkinoidaan muiden toimijoiden sivustoja tai tuotteita.
Jättämällä arvostelun annat Suomalaiselle Kirjakaupalle oikeuden käyttää kyseisiä arvosteluja omassa markkinoinnissaan (sekä painettu että digitaalinen) ilman erillistä korvausta. Arvosteluja käytetään myös analysointiin ja markkinoinnin kehittämiseen.
Tuotearvostelun jättäneiden kesken arvotaan säännöllisin väliajoin tuotepalkintoja. Tutustu arvonnan sääntöihin täällä.
Mikäli haluat poistaa jättämäsi tuotearvostelun verkkokaupastamme, pyyntö tästä tulee ohjata asiakaspalveluumme: asiakaspalvelu@suomalainen.com.
Tuotearvostelut eivät ole tarkoitettu asiakasreklamaatioiden tai tilauskyselyjen tekemiseen. Reklamaatiotapauksissa pyydämme ottamaan yhteyttä asiakaspalveluumme: asiakaspalvelu@suomalainen.com.
Jättämällä arvostelun suomalainen.com -verkkokauppaan hyväksyt yllämainitut käytännöt ja ehdot.
Lue lisää tuotearvosteluista.