Soili Pohjalainen on Jyväskylän yliopiston kirjoittamisen maisteriohjelmasta valmistunut kirjailija, jonka esikoisromaani Käyttövehkeitä sai Kalevi Jäntin palkinnon ja oli Helsingin Sanomain esikoiskirjapalkinnon ehdokkaana. Uutuusteos Perätilassa on rosoisen värikäs perheromaani, jossa on lämpimän humoristinen pohjasävy. Uutuuskirjan ilmestymisen kunniaksi pääsimme kysymään Soilin mietteitä kirjailijan työstä ja arjesta.

Kuva: Sabrina Bqain

Mikä inspiroi sinua kirjoittamaan tämän kirjan?

Halusin tutkia lapsuusmuistoja, jotka ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. Olen pohtinut, miksi mieleen on jäänyt kaukaa lapsuudesta sellaisiakin hetkiä, jotka ovat mitättömän tuntuisia ja joihin ei liity valtavaa tunne-elämystä. Näihin hetkiin ja tunnelmiin tuntui sisältyvän jotain tärkeää ja merkityksellistä.

Millainen on työpäiväsi kirjailijana?

Kannustan, maanittelen, kiristän, lahjon ja komennan itseäni työn ääreen. Kirjoittaminen ei useinkaan ole helppoa eikä kivaa, mutta en toisaalta tekisi mitään muuta mieluummin.

Onko sinulla erityisiä rutiineja, joita noudatat kirjoittaessasi?

Pääsääntöisesti kirjoitan virka-ajan puitteissa ja pyhitän illat ja viikonloput muulle tekemiselle. Pari tuntia tai muutama liuska on minulle sopiva päiväurakka. Hullun lailla rehkimällä ja otsa hiessä voi ehkä saada aikaan komean halkopinon mutta tuskin hyvää kirjaa. Toisaalta kirjailija on töissä aina ja muulloinkin kuin koneen ääressä istuessaan - myös unia nähdessään.

Miten tasapainotat kirjoittamisen muun elämän kanssa?

Iso piha ja puutarha tarjoavat loputtomasti tekemistä, eivätkä kotityöt sisällä talossa lopu koskaan. Tiivis perheyhteisö, johon kuuluu niin eläimiä kuin ihmisiä, tuoreimpana tulokkaana reilun puolen vuoden ikäinen lapsenlapsi, takaavat sen, että tilanteita ja tapahtumia riittää. Välillä pitää muistuttaa itseä siitä, että kirjoittaminen on tärkeä asia ja sille on lupa löytää tilaa.

Kerro kirjasi henkilöhahmojen luomisprosessista?

Romaanini takakannessa puhutaan tarinasta, ”josta langanpätkät saattavat törröttää, mutta kokonaisuudessa on suvun näköä”. Vaikka tarina on omakohtainen, kirjan sivuilla henkilöt muuttuvat väistämättä fiktiivisiksi. Repliikit ja dialogi kertovat henkilöhahmoista paljon, ja loput kuullaan rivien väleissä. Vähintään yhtä tärkeää kuin se, mitä henkilöhahmo sanoo, on se, miten hän sanoo.

Millaista taustatutkimusta teit kirjaasi varten?

Internet on ihmisen paras ystävä, kun pitää tarkistaa, milloin Dallas-tv-sarja alkoi pyöriä Suomen televisiossa tai muuta tärkeää. Myös vanhat valokuvat olivat apuna ja vaivasin perheenjäseniäni erilaisilla kysymyksillä.

Millaisia tunteita kirjan ilmestyminen sinussa herätti?

Kirjan ilmestyminen on aina jännittävää ja myönteinen vastaanotto suuri ilo ja helpotus. Samaan aikaan mieli askartelee kuitenkin jo seuraavan kirjan kimpussa.

Oletko jo saanut lukijoilta palautetta kirjastasi? Jos olet, niin mikä on jäänyt erityisesti mieleen?

Useampi on kertonut löytäneensä kirjasta jotain omasta elämästä tuttua ja tunnistettavaa. Se kertoo varmaankin siitä, että vaikka elämme erilaiset elämät, eri aikoina ja eri ympäristöissä, jotkut kokemukset lapsuudesta, vanhempana ja ihmisenä olemisesta ovat yhteisiä ja laajasti jaettuja.

Anna kolme suositusvinkkiä tämän hetken kirjauutuuksista.

Petri Tammisen Sinua, sinua on pieni kirja, jossa käsitellään taitavasti aiheista suurimpia: elämää, kuolemaa ja rakkautta. Koska perhesuhteet ja sukutarinat kiehtovat minua, lukulistallani on kaksi kiinnostavaa esikoisromaania: Ville Similän riemastuttavaksi ja melankoliseksi luonnehdittu Kani nimeltä Paisti sekä Olli-Pekka Jauhiaisen Sukupuut.

Perätilassa-romaanin julkkareita vietettiin huhtikuun puolivälissä Murun Viinibaarissa Helsingissä. Kuva: Kirsi Ranin / Kirsin Book Club

Lue lisää uutuusteoksesta Perätilassa

Syntymiseen tarvitaan äiti, reipas synnyttäjä, joka ei turhia valita. Tarvitaan isä, joka ei halua tehdä asiasta numeroa. Tarvitaan myös sairaalakyyti Transitilla ja tietty tähtien asento Kätilöopiston yllä. Näistä aineksista syntyy ihminen, myöhemmin kirjailija, joka ei yhtäkkiä muista, miten kirja kirjoitetaan.

Perätilassa on rosoisen värikäs perheromaani, jossa etsitään välillä kynttilää vakan alta, välillä vaatteita lapsenlapselle ja välillä omaa paikkaa sukupolvien ketjussa. Mustan huumorin mestari kutoo muistoista ja tunnelmista tarinan, josta langanpätkät saattavat törröttää, mutta kokonaisuudessa on suvun näköä.