This dichotomy has occupied a central place in the anthropology of Fiji for more than 100 years, during which the dual classification into land people and sea people has been applied in reference to commoners and chiefs, indigenes and strangers, Melanesians and Polynesians, land owners and landless aristocracy, hosts and guests, equality and hierarchy, even humanity and divinity. This thesis adopts the viewpoint of Naloto village in the chiefdom of Verata, a polity that in most present-day accounts stands for Fiji s senior chiefly lineage, but where everyone are also considered equally original . In Naloto, the valuation of the traditional categories of land and sea appears to be reversed. In cosmological terms, this can be seen in the widespread acceptance of an origin myth that makes everyone originals , part of an original migration from Africa.

This change also coincides with a large-scale reversal in symbolic value. Where foreign origin once constituted a principle upon which chiefs and valuables were both grounded, the reverse now occurs: valuables such as the highly prized whale teeth ( Fijian money ) are considered objects of local Fijian origin, just as the origin stories of people are concerned with their originality . The change can also be observed within the historical process which made all indigenous Fijians de facto landowners during the colonial era, and the way in which the Fijian concept connoting host and land owner (taukei) came to symbolize the entire ethnic group of indigenous Fijians vis-à-vis their cultural others, the Indo-Fijian population of Fiji. In the final analysis, the valuation of symbols, exchange media and what is considered proper Fijian custom are seen as complementary ways of addressing the place of strangers in 21st-century indigenous Fiji.

Tämä dikotomia on näytellyt merkittävää osaa Fid in antropologiassa jo toista sataa vuotta: maan ja meren kategoriat ovat tämän tutkimustradition piirissä viitanneet rahvaaseen ja päälliköihin, alkuperäisväestöön ja muukalaisiin, Melanesian ja Polynesian kulttuurialueisiin, maanomistajiin ja maattomiin, isäntiin ja vieraisiin, tasa-arvoon ja hierarkiaan, jopa ihmisyyteen ja pyhään. Tässä tutkimuksessa vastakohtaparia tarkastellaan Naloton kylän näkökulmasta. Kylä on osa Veratan päällikkökuntaa, jota yleisesti pidetään Fid in vanhimman päällikkösuvun kotina, mutta jonka asukkaat ovat myös yhtäläisen alkuperäisiä. Nalotossa maan ja meren perinteiset kategoriat ovat vaihtaneet osia niin, että kaikki kyläläiset katsovat polveutuvansa afrikkalaisista siirtolaisista jotka olivat Fid in ensimmäiset, alkuperäiset asukkaat.

Tämä mytologinen muutos kuitenkin osuu yksiin symbolien arvossa tapahtuneen laajamittaisen muutoksen kanssa: siinä missä sekä päälliköiden että arvoesineiden arvo perustui aiemmin vieraaseen alkuperään, lasketaan esimerkiksi arvokkaat valaanhampaat ( fid iläinen raha ) nykyään alkuperältään paikallisiksi samaan tapaan kuin myös ihmisten alkuperästä kertovat tarinat korostavat paikallisuutta. Tämä muutos voidaan hahmottaa myös osaksi historiallista prosessia, jonka aikana Fid in siirtomaahallinto määritti saarten alkuperäisväestön lainopillisiksi maanomistajiksi. Samalla Fid illä isäntää ja maanomistajaa merkitsevä termi (taukei) ulotettiin koko alkuperäisväestöön niin, että termi nykyään erottaa toisistaan alkuperäisväestön ja saarten toisen suuren etnisen ryhmän, fid inintialaiset. Viime kädessä tutkimuksessa tarkasteltujen symboleiden, vaihdannan välineiden ja oikean fid iläisyyden ilmentämät arvot ovatkin toisiaan täydentäviä tapoja hahmottaa muukalaisuuden asemaa 2000-luvun Fid illä.