Taiteellinen tutkimustyöni Ulotteisuus - eletty tilallisuus. Ympäristösidonnainen maalaustaide kartoittaa tietämystä lähtökohtanaan taiteentekijän näkökulma, joka saa merkityksensä taiteellisessa tekemisessä. Tutkimukseni hahmottaa ympäristöön liittyvän taiteellisen havaintotyöskentelyn kokonaisuutta ja sen historiallista taustaa. Tutkimustyöni ei tukeudu ainoastaan viittaavaan kirjalliseen tietoon, vaan siinä annetaan myös tekemisen prosessin osoittaa asioita.

Perustana tutkimukselle on luomani taiteellinen projekti nimeltään Paikkoja kaupungissa, Pariisi - Helsinki (20092015). Projektin antamissa puitteissa taiteellinen prosessi eteni ennakoimattomasti ja monivaiheisesti. Taiteellinen työskentelyni lähti liikkeelle kaupunkipaikoissa taiteellisin välinein tehtävästä havainnointityöstä sekä visuaalisesta että kirjallisesta, jota toteutin kahdessa kaupunkiympäristössä, Pariisissa ja Helsingissä.

Paikan päällä tapahtuneen työskentelyn myötä taiteellinen prosessi avautui erilaisin painotuksin, joka oli luonteeltaan visuaalista, mutta johon liittyi yhtenä puolena myös tekijän kokemus paikasta sekä se, miten kokemukset elävät ja muuntuvat taiteellisten keinojen yhteydessä. Kaupunkimiljöissä tapahtunut havaintotyöni oli puolestaan lähtökohtana maalaustyöskentelylleni työhuoneella. Kaupunkipaikkojen osalta toteutui kolme työskentelymatkaa Pariisiin vuosina 2009, 2012 ja 2016 sekä kaksi yksityisnäyttelyä Ulottumisvaellus 2010 ja Subreal 2015.

Tilallisuus osoittautui keskeiseksi käsitteeksi ympäristön havainnointiin perustuvan taiteellisen työskentelyn ymmärtämisessä. Tilallisuus määrittää ympäristön kokonaisuutta yhtenäisenä jatkumona, jossa erilaiset ulottuvuudet toteutuvat niin elementtien, materiaalisten ominaisuuksien ja kappaleiden kuin havainnoivan tekijän osalta. Taiteellisessa tekemisessä tätä kokonaisuutta ei voida asettaa ulkopuolisen tarkkailun kohteeksi, vaan se näyttäytyy elettynä mahdollisuutena.

Taidemaalari on tilassa ruumiillisesti ja näkökulmallisesti sijoittuneena ja hahmottaa siitä lähtien tilallisuuden levittäytymistä sekä omaa tilallista olemistaan. Tilallisuus ei kuitenkaan suhteudu helposti konkreettiseen taiteellisen toimimisen maailmaan, jota ympäristössä työskentely osaltaan edustaa. Ulotteisuuden ajatus kohtaa sen paremmin. Taiteen tekijä hahmottaa paikkaa ja tilaa ruumiillisena liikkumisena, ulottumisena, ja erilaisina ulotteisen ympäröivän synnyttäminä aistihavaintoina ja tuntemuksina.

Tutkimukseni tuo esiin ympäristöön sitoutuneen työskentelyn osalta vastavuoroista avautumista, joka tapahtuu ympäristön, tekijän ja teoksen välisissä vaikutussuhteissa. Yhtäältä se tapahtuu näkyvän (havaittavan paikan) suuntaan, joka työprosessin myötä näyttäytyy laajempana, moninaisempana ja syvempänä. Toisaalta ympäröivä itsessään tekee avauksen, näyttää uusien suhteiden ja ulottuvuuksien asetelmia, tekee vaikutuksen tekijän suuntaan hyvinkin yllättävillä tavoin. Omat kokemukset paikasta ja maalaustyön mukanaan tuomat näkemykset hakevat uudestaan suhdetta lähtökohtaiseen paikkaan.

Monisyinen tilanne lisää ymmärrystä (pohtivaa, toiminnallista, elämyksellistä), mutta vaatii tekijältä myös reflektoivaa arviota ja kriittisyyttä, koska ei ole itsestään selvää se, miten ympäristöään kokee tai havaitsee eikä myöskään minkälaisena päätyy sitä painottamaan. Paikassa työskentely on nostanut esiin asennetta, jolloin pyritään hellittämään tarkkailijan vallasta ja tekemään tilaa kanssa olemiselle asioiden parissa. Pitkässä prosessissa syntyy tilaa jonkin olemiselle ja esille tulemiselle niin ympäröivän, tekijän kuin teoksen.