Lähikuva monisärmäisestä taiteilijasta.

Kirjailija Brita Polttila ja taiteilija Reidar Särestöniemi olivat ystävykset vuosikymmenten ajan, he tutustuivat jo 1940-luvun lopulla Reidarin opiskellessa Helsingissä Taideakatemian koulussa. Ystävyys jatkui halki vuosikymmenten: Polttila näki Särestöniemen kehittymisen ihmisenä ja taiteilijana, hän seurasi läheltä teosten syntyä ja tematiikan kehittymistä.

Tässä alun perin vuonna 1985 ilmestyneessä teoksessa Polttila kertoo ystävästään lämpimästi, oivaltavasti, rakastavasti: hän kuorii esiin toisenlaisen Reidarin, ihmisen ja luonnon puolustajan, jonka näkökulma maailmaan on globaali mutta juuret syvällä lappilaisen kotiseudun maaperässä.

Reidar Särestöniemen taide jätti lähtemättömän jäljen maamme kuvataiteen kenttään. 1960-luvulla syntyi myytti parrakkaasta, pistäväkatseisesta Lapin miehestä, jonka teosten värit ja monikerroksinen symbolimaailma lumosivat. Kittilän Särestöön kohosivat hirsinen ateljeekoti ja galleria, jossa vierailivat niin tavallinen kansa kuin maan johtohenkilöt. Särestöniemestä tuli aikansa julkkis, jonka teoksista maksettiin huimia summia. Menestys herätti kateutta ja vähättelyä, ja usein taiteilija ja hänen teoksensa unohtuivat kun keskustelun kärkiteemaksi nousi taulujen hinnat.

Brita Polttila (1920-2008) oli kirjailija, runoilija, kääntäjä, toimittaja ja kriitikko. Hän sai teoksestaan Reidar: Muistiinmerkintöjä Reidar Särestöniemen elämästä valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 1986.