Kadonneiden asioiden virasto

Jokaisessa kodissa on asioita, jotka katoavat. Mitä teillä on viimeksi etsitty?

Sakset. Toinen sukka. Laturi. Lapsen hanska. Se pieni lego-osa, joka oli vielä äsken tässä. Vanhemman hermot. Joskus myös ajantaju.

Sadepäivänä voi pelastaa niin mahdollisesti kadonneet vanhemman hermot kuin monen muunkin kateissa luuraavan tavaran.

Anna lapselle tämä tärkeä tehtävä: “Tänään perustetaan kadonneiden asioiden virasto. Viraston tehtävänä on tutkia, mitä kodissa on kadonnut, mihin se on saattanut mennä ja mitä sille on ehkä tapahtunut matkalla. Sinä olet sen johtaja.”

Nyt ei siis puhuta mistään tavallisesta siivoamisesta, sehän olisi tylsää. Kadonneiden asioiden virastossa on kysymys pikemminkin salapoliisina toimimisesta.

Lapsi voi tehdä paperille virallisen lomakkeen. Siihen kirjataan kadonneen asian nimi, viimeinen havaintopaikka, mahdolliset epäillyt ja todennäköinen katoamisreitti.

Jos toinen sukka on kadonnut, lapsi voi arvioida, onko se karannut pesukoneeseen, muuttanut sohvan alle vai aloittanut uuden elämän lelulaatikossa.

Jos kaukosäädin on hukassa, virasto voi laatia tiedotteen: “Kaukosäädin nähty viimeksi sohvalla epäilyttävässä seurassa. Peittoa kuullaan todistajana.”

Lapsi saa kuulustella perheenjäseniä. Missä näit sakset viimeksi? Oliko laturi yksin? Käyttäytyikö hanska aamulla oudosti? Vanhempi voi vastata tilanteeseen sopivalla vakavuudella. Se tekee leikistä paremman.

Lopuksi virasto järjestää etsinnän. Yksi huone kerrallaan. Sohvan alta. Tyynyjen välistä. Repusta. Keittiön pöydältä, vaikka kaikki väittivät, ettei se varmasti ole siellä.

Jos kadonnut esine löytyy, siitä tehdään löytöraportti.

Jos sitä ei löydy, sekään ei haittaa. Silloin virasto voi päättää, että tapaus jää avoimeksi. Kaikissa suurissa virastoissa on avoimia tapauksia. Ja voihan käydä niinkin, että ”kylmä tapaus” ratkeaa kuukausien päästä, kun kadonnut sukka löytyy patterin takaa.

Ryhdytkö kadonneiden asioiden viraston asiakkaaksi?

Pienellä asennemuutoksella tavallisesta arjen askareesta voi tehdä hauskan leikin. Lapsi ei vain etsi tavaroita. Hän päättelee, kyselee, kuvittelee, kirjoittaa ja tutkii.

Ja ehkä siinä sivussa löytyy myös se sukka.

Tai ainakin vanhemman hermot.

Kuva: Sisufy