Mistä syntyy tarina, joka kuljettaa lukijan rikollisuuden ytimeen? Arttu Tuomisen Kide-sarjan uusin osa Hydra on jännityskertomus, jonka taustatutkimusmatka vei Tuomisen vaarallisille alueille huumekaupan ytimeen.
Hydra jatkaa siitä, mihin sarjan avausosa jäi, mutta samalla se avaa myös aivan uusia näkymiä rikollisuuden rakenteisiin ja ihmismielen heikkouksiin. Tällä kertaa tarina ei ole vain mielikuvituksen tulosta, vaan sen taustalla on konkreettinen, jopa vaarallinen kokemus. "Hydra on inhimillinen, armoton ja ajankohtainen", sanoo kirjan kirjoittaja, dekkaristi Arttu Tuominen.
Mistä syntyy tarina, joka kuljettaa lukijan rikollisuuden ytimeen?
Kaikki alkoi yhdestä sattumanvaraisesta kohtaamisesta Ranskassa.
Tuominen tapasi ranskalaisilla kirjafestareilla Pariisissa työskentelevän rikospoliisin Christophe Molmyn, joka on myös dekkarikirjailija. Molmy kuvaili kaupungin nykytodellisuutta suorasukaisesti. Kokonaiset kaupunginosat olivat huumekaupan hallussa, ja ilmiön mittakaava yllätti kokeneenkin dekkaristin.
Ilmiö ja siitä heränneet ajatukset eivät jättäneet Tuomista rauhaan. “Se ajatus ei lähtenyt päästä, että pitäisi seurata rahaa.” Siitä syntyi koko Kide-sarjan perusidea: raha kulkee ihmiseltä toiselle, ja samalla kulkevat tarinat, valinnat ja seuraukset.
Kun pelkkä helpommin hankittava taustatieto ei enää riittänyt, Tuominen halusi nähdä kaiken omin silmin, mutta se ei kuitenkaan ollut yksinkertaista. Kuvamateriaalia kyseisistä kortteleista löytyy myös netistä, mutta Tuominen halusi tarkkailla tilanteita itse.
Tutkimusmatka Ranskaan
Pariisin ongelmallisille alueille ei mennä yksin, ainakaan turvallisesti. Tuominen tapasi Molmyn jälleen kirjafestareilla ja kertoi ideastaan käydä katselemassa ja tarkkailemassa pahamaineississa kortteleissa. Molmy teki heti selväksi, ettei alueelle ole turistina asiaa. ”Christophe sanoi hyvin suoraan, että jos sä menet sinne yksin, sä tulet ulos ilman kenkiä, vaatteita ja rahaa.”
Molmy lupasi järjestää Tuomisen tutkimusmatkalleen poliisin mukaan, suojattuna ja tarkasti valvotuissa olosuhteissa. ”Sovimme yksityiskohdista Christophen kanssa sähköpostilla Google kääntäjän avulla, palkkasin itselleni tulkin Pariisin ja sitten vietin kaksi päivää Pariisin huumepoliisin kanssa.”
Tuominen otettiin lämpimästi vastaan ja hän pääsi seuraamaan huumepoliisin työtä, näkemään takavarikoituja aineita ja havainnoimaan järjestelmää, joka toimii omilla ehdoillaan. ”Kortteleissa ajettiin autolla, jossa oli tummennetut lasit eikä autoa saanut pysäyttää eikä siitä saanut missään nimessä nousta ulos. Alueella on pittbulleja, joiden tehtävä on hyökätä ihmisten kimppuun, jotta alueelle ei tulisi ulkopuolisia. Vierailin alueella päiväsaikaan luotiliivit päällä, jolloin se on suunnilleen turvallista”, Tuominen kertoo. Kokemus jätti jäljen ja se näkyy Hydrassa. Hurja matka poiki myös ystävyyden ja Molmy on tulossa vierailulle Poriin syksyllä.
Arkipäiväistynyt rikollisuus yllättää
Yksi konkreettisimmista Tuomisen havainnoista liittyi siihen, miten järjestäytynyttä huumekauppa on. Se ei ole sattumanvaraista tai kaoottista, vaan yllättävän järjestelmällistä. “Ne myyntipakkaukset oli kuin karkkipusseja, tuoteselosteineen ja käyntikortteineen, niissä on jopa jotain raaputusarpoja. Sain tätä materiaalia mukaan ja niistä tulee kuvia Hydran kansiliepeeseen. Lentokentälle meno tyhjien huumepakkausten kanssa oli aika jännittävää, mutta minulla oli Christophen käyntikortti ja lupa soittaa suoraan hänelle, jos lentokentällä tulisi ongelmia”, Tuominen muistelee.
Ristiriita arkipäiväisyyden ja vaarallisuuden välillä on yksi Hydran keskeisiä jännitteitä. Se tekee rikollisuudesta entistä pelottavampaa: se ei ole kaukana, vaan osa samaa todellisuutta, jossa me kaikki elämme.
Tarinoiden keskiössä ihminen
Vaikka tapahtumat ovat suuria ja panokset kovia, Tuomiselle tärkeintä ei lopulta ole rikos. Keskiössä on ihminen ja se, miksi ihmiset tekevät mitä tekevät. “Mua ei kiinnosta, kuka teki, vaan miksi. Tarinaan tulee tällä tavalla todennäköisesti mukaan myös psykologiaa ja yhteiskunnallinen ulottuvuus, mutta näitä yritän vähän kätkeä vetävän juonen alle. Jos joku ne sieltä löytää, olen onnistunut.”
Tämä näkyy erityisesti Hydrassa, jossa käsitellään myös riippuvuuksia. Ne eivät ole vain juonellinen elementti, vaan tapa kuvata ihmismielen haavoittuvuutta. Riippuvuus ei katso asemaa tai varallisuutta, vaan orjuuttaa kaikki tasapuolisesti.
Tuomisen tarinat kuljettavat lukijan epämukavankin lähelle todellisuutta, mutta ne myös muistuttavat, että rikokset eivät synny tyhjiössä, vaan ihmisten heikkouksista, olosuhteista ja silloin tällöin valinnoista.
”Tavoitteeni kirjailijana ei ole saada paljon rahaa, vaan tavoite on tulla paremmaksi tarinankertojaksi. Haluan heittäytyä ja haastaa itseäni enkä missään nimessä halua kangistua kaavoihini. Kirjojen tehtävä on herättää ajatuksia, joskus kipeitäkin.”
Ja juuri siksi ne jäävät mieleen.
Hydra jatkaa Kide-sarjaa, jonka avausosa Alec vei lukijat rikollisuuden juurille. Nyt panokset kovenevat.
