Bryan Washingtonin esikoisromaani lunastaa kaikki odotukset ja tarjoaa suuria oivalluksia.
Uskoisitko, jos kertoisin lukeneeni romaanin, joka on samalla kipeä, julma ja kamala, mutta myös lempeä, lohdullinen ja sydämeenkäypä? Jossa käsitellään vitsauksia suvaitsemattomuudesta kuolemanvakaviin sairauksiin, mutta myös odottamatonta rakkautta ja uusia alkuja? Sellainen kirja on Bryan Washingtonin esikoisromaani Mitä meistä jää.
Kirpeänkipakka romaani kertoo texasilaisesta pariskunnasta, Mikesta ja Bensonista, joiden suhde keikkuu eron partaalla. Viimeinen niitti on, kun Mike matkustaa yllättäen Japaniin kuolevan isänsä luo ja jättää kumppaninsa Houstoniin. Eikä Benson suinkaan jää kotiin yksin, vaan hänen vaivoikseen matkustaa Miken etäinen äiti Japanista.
Mitä yhteistä voi olla vanhemmalla japanilaisella naisella ja afroamerikkalaisella nuorella miehellä? Kuinka lähentyä perheensä hylänneen isän kanssa, jolla on enää viikkoja elinaikaa jäljellä? Alkuasetelma on herkullinen ja lunastaa odotukset täydellisesti. Luvassa on konflikteja ja kulttuurien yhteentörmäyksiä, mutta myös yllättävää lähentymistä ja lämpimiä tunteita.
Texasin auringon paahteesta Osakan huumaavaan yöhön liikkuva romaani tarjoaa koukuttavan tarinan ohella suuria oivalluksia. Loppujen lopuksi ihmisten välisissä suhteissa on usein kyse silkasta ymmärtämättömyydestä: siitä, ettei meillä ole sanoja tunteillemme. Teos osoittaa oivaltavasti sen, että maailman vaikein ja ihanin asia on ymmärtää toista ihmistä ja tulla ymmärretyksi itse.
Tämän kirjan luettuasi saatat pyyhkiä kyyneleitä poskiltasi, hihitellä teoksen sarkastiselle huumorille tai tuntea vain kaiken nielevää hellyyttä ihmismielen sympaattisia koukeroita kohtaan. Kenties myös katsoa ihmisiä ja elämää hitusen lempeämmin, ymmärtäen. Kiinnitä siis turvavyösi ja lähde elämäsi matkalle Miken ja Bensonin seurassa!
Jenni Lindvall
Kirjoittaja on Otavan kaunokirjallisuuden markkinointipäällikkö.
Kirjan arvioita Suomalainen.comissa:
Ei varmasti tarvitse odottaa kauaa tämän kirjan kääntymistä elokuvaksi! Luin kirjan reilussa vuorokaudessa, se todellakin koukutti. Tästä jäi jonkinmoinen ajatusähky sulateltavaksi... Elämä on kovaa, mutta se on vain kestettävä! Onneksi siihen mahtuu myös niitä pehmeämpiä hetkiä. –JaNi
Kirja jokaiselle, joka on rimpuillut rakkaudessa, joka on temponut perhesiteitä ja ihmetellyt, että voiko näinkin elää. –Aura
Koskettava, erilainen luettava, jollaista yleensä luen, ja hyvä niin. Kirjan tunneskaalat olivat kirjavia, omia tulkintoja tuli tehtyä ja lopulta kuitenkin mieleen jäi hyvä fiilis. –Mirkku