Kun vertailukohtana on koko maailma: Näin vahvistat lapsen itsetuntoa someaikana

Miksi kaikilla muilla on kaikki aina paremmin?

Lapsi näyttää puhelimesta videon samanikäisestä pojasta, joka tekee jalkapallolla sellaisia temppuja, ettei pallo tunnu koskettavan maata lainkaan. Seuraavassa videossa 12-vuotias tyttö esittelee täydellistä huonettaan, uusia vaatteitaan ja uskomatonta 24 kohdan aamurutiiniaan.

Sitten lapsi vilkaisee omaa huonettaan, jossa yksi sukka roikkuu pöytälampussa ja koulukirja on ollut kateissa tiistaista lähtien. ”Miksi kaikilla muilla on kaikki aina paremmin?”

Kysymys voi kuulostaa liioittelulta, mutta tunne sen takana on aito. Ennen lapsi saattoi verrata itseään lähinnä luokkakavereihin, sisaruksiin ja naapuruston lapsiin. Nyt vertailukohtana voi olla 12-vuotias brasilialainen, joka harjoittelee ammattilaisakatemiassa ja jonka parhaat suoritukset on leikattu 20 sekunnin videoksi.

Muutamassa minuutissa lapsen eteen voi ilmestyä koko maailman taitavimpia tai suosituimpia lapsia. Ei ole ihme, jos oma tavallinen keskiviikko alkaa näyttää vähän vaatimattomalta.

Toisen huippuhetki näyttää helposti koko elämältä

Somessa lapsi ei vertaa omaa elämäänsä toisen ihmisen koko elämään. Hän vertaa omaa tavallista arkeaan jonkun toisen hetkeen, joka on valittu näytettäväksi.

Hän näkee onnistuneen maalin mutta ei niitä yrityksiä, joissa pallo karkasi naapurin puolelle. Hän näkee kauniin huoneen mutta ei sitä, että kaikki kuvasta pois rajattu tavara saatettiin työntää lattialta sängyn alle. Hän näkee hymyn mutta ei tiedä, millainen päivä ihmisellä oli ennen kuvaamista tai sen jälkeen.

Aikuisen ei tarvitse alkaa pitää lapselle pitkää luentoa algoritmeista, editoinnista ja kaupallisesta vaikuttamisesta. Usein riittää, että pysähtyy hetkeksi. ”Mitä luulet, kuinka monta kertaa hän harjoitteli tuota?” Tai: ”Mitä tuossa videossa ei näytetä?”

Näillä kysymyksillä ei ole tarkoitus pilata lapsen iloa tai vähätellä toisen osaamista. Taitoa saa ihailla. Samalla voi opetella oivaltamaan, että kaksikymmentä sekuntia ei kerro kaikkea.

Älä kiirehdi korjaamaan lapsen tunnetta

Kun lapsi sanoo, ettei osaa mitään tai että kaikki muut ovat häntä parempia, vanhemman tekee mieli vastata heti: ”Eivätkä ole. Sinähän olet todella hyvä.”

Me vanhemmat haluamme luonnollisesti poistaa lapsen pahan olon mahdollisimman nopeasti. Vanhemman todistelu siitä, että lapsi on aivan yhtä taitava kuin videolla nähty ihminen, ei kuitenkaan useimmiten ole kovin vakuuttavaa eikä korjaa tunnetta. Ehkä lapsi ei ole yhtä taitava. Ainakaan vielä. Eikä tarvitsekaan olla. Parempi vaihtoehto on tunnistaa videon herättämä tunne ja auttaa lasta huomaamaan, mistä siinä oikeastaan on kysymys.

Maailmasta löytyy aina joku, joka juoksee nopeammin, piirtää paremmin, saa enemmän tykkäyksiä tai osaa puhua ranskaa täydellisesti. Lapsen itsetunto ei voi rakentua sen varaan, että hän voittaa jokaisen vertailun.

Mitä lapsessa kannattaa huomata?

Vanhemmat kehuvat usein asioita, jotka on helppo nähdä. Hieno maali. Upea piirustus. Hyvä numero. Mahtava esitys. Niistä kannattaa iloita. Mutta jos lapsi kuulee itsestään lähinnä silloin, kun hän onnistuu näkyvästi, hän saattaa alkaa päätellä, että juuri niillä hetkillä hän on kiinnostava.

Siksi välillä kannattaa sanoa ääneen myös jotain muuta. ”Huomasin, että menit juttelemaan sille, joka jäi yksin.” ”Sinua selvästi jännitti, mutta teit sen silti.” Näissä tilanteissa ei oikeastaan ole kyse kehumistekniikasta. Kyse on siitä, mihin aikuinen kiinnittää huomiota ja mistä hän osoittaa arvostusta.

Kaikkea ei silti tarvitse muuttaa palautekeskusteluksi. Jos lapsi tyhjentää tiskikoneen, hän saattaa haluta vain tyhjentää tiskikoneen ilman, että vanhempi pitää puheen hänen kehittyvästä vastuuntunnostaan.

Itsetunto ei synny vain puhumalla

Lapsi tarvitsee myös tavallisia kokemuksia siitä, että hän osaa, oppii ja pystyy olemaan hyödyksi.

Hän voi valmistaa perheelle iltapalan, huolehtia lemmikistä, opettaa isovanhemmalle uuden pelin tai suunnitella retkireitin. Hän voi harjoitella jotain sellaista, joka ei aluksi suju. Joskus hän voi jättää harjoittelun kesken ja ehkä kokeilla viikon päästä uudestaan.

Lapselle tekee hyvää huomata, että hänellä on perheessä ja muissa yhteisöissä oikea paikka. Häntä ei tarvita siksi, että hänen suorituksensa näyttäisi hyvältä, vaan siksi, että hän on osa porukkaa. Hän voi auttaa, vaikuttaa ja tehdä asioita omalla tavallaan.

Somessa näkyy vain osa ihmisestä

Somessa näemme yleensä sen osan ihmisestä, jonka hän on päättänyt näyttää.

Vanhempi ei voi poistaa lapsen elämästä vertailua. Emme voi estää häntä näkemästä taitavia, kauniita, rikkaita tai suosittuja ihmisiä. Emme myöskään voi vakuuttaa häntä joka tilanteessa siitä, että hän on vähintään yhtä hyvä.

Voimme kuitenkin tehdä kodista paikan, jossa hänen ei tarvitse jatkuvasti näyttää hyvältä tai kerätä muiden hyväksyntää. Paikan, jossa hänet huomataan myös silloin, kun mitään erityistä ei tapahdu.

Some voi näyttää lapselle joka päivä, mitä kaikkea hän ei ole, ainakaan vielä. Siksi kodin tehtävänä on muistuttaa, kuka hän jo on. Ja kuinka tärkeä hän sellaisenaan on.

Psst! Kurkkaa tästä helppo ja toimiva vinkki lapsen itsetunnon vahvistamiseen!