Riikka Pulkkisen uusin romaani Lumo käsittelee varsin ajankohtaista aihetta: tyttöyttä. Pulkkinen kirjoitti ensimmäiset tekstinsä kirjasta jo vuonna 2016, kun hänen teoksensa Paras mahdollinen maailma ilmestyi, ja nyt ilmestynyt romaani on hitaasti muodostunut siitä lähtien. Kirjoittaessaan Riikka Pulkkinen pohti sekä omaa että kirjallisuuden roolia kannanottajana feminismikeskustelussa.
– Halusin käsitellä romaanissani tyttöyttä. Olen itsekin ollut tyttö ja minusta tuntuu, että tyttöjen ei tarvitse tehdä paljoakaan, kun heihin jo liitetään paljon oletuksia siitä, mitä tytön kuuluisi olla, Riikka Pulkkinen sanoo.
(Kuva: Jonne Räsänen / Otava)
Romaanin päähenkilö Philippa Laakso on tyttö, joka toimii heijastuspintana romaanin muille henkilöhahmoille. Jokaisella heistä on suhde aggressioon ja jokaisella omanlaisensa suhtautumisensa Philippaan. Philippa onkin avainasemassa tyttöyden käsittelyssä, vaikka ei olekaan ainoa tyttöyttä edustava hahmo Pulkkisen kirjassa.
– Kirjallisuuden täytyy mielestäni ottaa näkökulma somefeminismiin, jossa tyttöyden voimaantuminen on paljolti nyrkkien kohottelua. Kirjallisuus voi käsitellä asiaa monisyisemmin – täytyy olla muutakin kuin iskulausefeminismiä, jossa ajatellaan vain, että tytöissä on tulevaisuus ja toivo. Halusin purkaa tyttöyttä mahdollisimman moniulotteisesti kaihtamatta sen varjopuolia.
Pulkkinen pohti myös rooliaan tarinankertojana ja uskottavuuttaan kirjailijana. Nykyaikana kun täytyisi pystyä perustelemaan, miksi tarina kerrotaan ja kuka tarinan voi kertoa.
– Minun piti keksiä, miksi juuri minä ja miksi juuri kaunokirjallisuuden keinoin lähdin tätä asiaa käsittelemään. Kirjoittaessa täytyy tehdä ratkaisu, että kirjoitetaanko vain omasta elämästä, ikään kuin minäpreesensissä tai minäimperfektissä, ja silloin uskottavuuskysymyksen voi ohittaa suoraan. Jos taas sepitellään henkilöhahmoja, se uskottavuuskysymys on koko ajan läsnä, asiana mihin täytyy ottaa kantaa.
– Oikeassa elämässä tapahtuu koko ajan asioita, jotka saattavat mielikuvituksen jopa häpeään. Kirjallisuuden täytyy ottaa kantaa siihen, että miksi näistä tosi elämän tarinoista huolimatta on kuitenkin tärkeää, että tarinoita myös sepitetään.
Teksti: Tuuli Penttilä
