Kuulumisia kirjahyllystä: Olethan lukenut jo nämä 3 romaania? “Tämä alakuloisen riipaiseva kirja on tärkeä ja hieno”

Julkaistu:

Kirjavinkkaajamme Anne Ikonen nostaa tammikuun vinkeiksi vielä kolme viime vuoden upeaa teosta, joita ei kannata jättää lukematta! 

Noora Vallinkoski: Koneen pelko 

Noora Vallinkosken edellinen kirja Perno Mega City teki minuun vaikutuksen. Vallinkoski kuvaa hienosti sukupolvelta toiselle siirtyvää näköalattomuutta ja syrjäytymistä. Hänen uusin kirjansa jatkaa samalla teemalla. Tapahtumat sijoittuvat suljettujen tehtaiden ympäröimään Aukon lähiöön. Miehille ei ole töitä ja koulutuskaan heillä ei ole. Aikaa vietetään aukion reunalla olutta hörppien, se on heidän todellisuutensa. He eivät pääse elämässään eteenpäin. Kirjan pääosassa on Johanna, joka onnistuu irtautumaan Aukosta. Hän opiskelee, käy töissä, valmistuu ylioppilaaksi ja pääsee lopulta myös yliopistoon opiskelemaan, vaikka hänen perheessään opiskelua pidetään lähinnä turhana. Johannan veljelle tämä ajatus on saatu uppoamaan ja veli osaa tuskin kunnolla lukea tai kirjoittaa. Ammattikoulukin on jäänyt kesken ja tulevaisuudessa hänellä on näköpiirissä vain työttömyys. Kirja on yhtä lailla kertomus Johannasta, joka pyrkii oppimaan elämistä toisenlaisessa todellisuudessa kuin Aukossa mutta myös hänen isästään ja veljestään, joiden elämä junnaa paikoillaan. Kirjan rakenne on sirpalemainen mutta kuitenkin hallittu. Vaikka kertomuksen aikatasot vaihtelevat, niin tarina avautuu hyvin ja muodostaa puhuttelevan ja realistisen kokonaisuuden. Noora Vallinkoski tietää mistä kirjoittaa. Hän on kasvanut lähiössä ja on työläisperheen kasvatti.” 

Koneen pelko

Alex Schulman: Malman asema 

Alex Schulman kuuluu tällä hetkellä kirjailijoihin, joiden uutuuksia odotan innolla. Hän on aikaisemmin kirjoittanut kolme romaania, jotka ovat perustuneet hänen perheensä ja sukunsa tapahtumiin. Jokainen niistä on ollut puhutteleva.  

Nyt Schulman on siirtynyt autofiktiosta fiktioon erittäin onnistuneesti. Malman asemassa liikutaan kolmessa eri aikatasossa, kun kolme henkilöä matkustaa junassa kohti Malman asemaa. Pikkuhiljaa lukijalle avautuu, mikä näitä henkilöitä yhdistää. Jokaisen kohdalla on menneisyydessä tapahtunut jotakin, joka vaikuttaa koko loppuelämään. Keskiössä on lapsen ja vanhempien välinen suhde, erityisesti tyttären ja isän välinen suhde. Tekoja ei saa tekemättömäksi, vaikka tarkoitus ei aina olekaan ollut paha. Schulman kuvaa inhimillisesti, hienovaraisesti ja uskottavasti lapsen tunteita, mielenliikeitä, muistoja ja kokemuksia. Miltä tuntuu olla lapsi, jota kumpikaan vanhemmista ei avioeron hetkellä halunnut? Miltä tuntuu kokemus hylkäämisestä? Perhe hajoaa, sisarukset erotetaan toisistaan eivätkä aikuiset osaa ilmaista rakkauttaan lapselleen. Toisena teemana kirjassa on yhteyden menetys oman lapseen: milloin on liian myöhäistä ja miltä se tuntuu? Tämä alakuloisen riipaiseva kirja on tärkeä ja hieno.” 

Malman asema

Elina Backman: Ennen kuin tulee pimeää 

Elina Backman on viimeistään tällä kolmannella dekkarillaan noussut suomalaisten dekkaristien kärkikaartiin. Hyviä olivat kaksi edellistäkin, mutta tämä kolmas on ehdottomasti paras! Kaikissa kirjoissa on sama päähenkilö Saana Havas mutta jokainen teos on täysin itsenäinen ja juoneen pääsee heti mukaan, vaikkei edellisiä osia olisi lukenutkaan. Saana ei ole poliisi tai yksityisetsivä vaan nuori toimittaja, joka tekee podcasteja ratkaisemattomista kuolemantapauksista. Kirjassa on toki mukana myös poliiseja, ja myös Saanan rakastettu on poliisi. Tällä kertaa Saanan houkuttelee tekemään podcastia kaksitoista vuotta sitten surmatun nuoren naisen sisko. Tapaus on jäänyt aikoinaan selvittämättä. Hetken mietittyään Saana päättää ottaa jutun tutkittavaksi ja matkustaa tapahtumapaikalle Lappiin. Lapissa asuu myös Saanan isä, johon hän haluaa saada paremman yhteyden ja selvittää äitinsä menneisyyttä. Pian Saanan saavuttua Lappiin tapahtuu uusi henkirikos, joka erehdyttävästi muistuttaa Saanan tutkimaa, vuosien takaista tapausta.  

Kirja etenee verkkaisesti mutta ei pitkästyttävästi. Saana haastattelee paikallisia ihmisiä, jotka tunsivat aikoinaan uhrin. Paikkakunnalla vallitsee vaikenemisen kulttuuri, asioita salataan. Kirjassa on omanlaisensa tunnelma: lapin luonto, syksy ja lähestyvä kaamos. Backman kuvaa hienosti pohjoisen luontoa, erämaita ja syksyisiä tunnelmia, päivien lyhentymistä ja myös pohjoisen omalaatuisia ihmisiä. Kirjassa ei mässäillä väkivallalla ja se olikin yksi syy, miksi tästä pidin.” 

Ennen kuin tulee pimeää

Avainsanat

Lisää luettavaa