Olipa kerran Saudi Arabia
tämän kaiken muistan Hiekan valtakunnasta
Myymäläsaatavuus
Listassa arvioitu tuotesaatavuus myymälöittäin, saatavuus voi muuttua nopeasti. Myymälähinta voi poiketa verkkokaupan hinnasta.
Tuotetiedot
-
Näytä kaikki
- Kustantaja Heljä Kervinen
- ISBN 9789529232901
- Tuotekoodi 9789529232901
- Alanimike tämän kaiken muistan Hiekan valtakunnasta
- Kirjoittajat Heljä Kervinen
- Kieli suomi
- Sivumäärä 304
- Asiasanat matkakertomukset; asuminen ulkomailla; työskentely ulkomailla; yhteiskuntakuvaus; arabimaat; Saudi-Arabia
- Kirjastoluokka 98.11
- Uusintapainoksen pvm 01.01.2008
- Pituus (mm) 208
- Leveys (mm) 148
- Korkeus (mm) 20
- Paino (g) 436
- Tuotemuoto Pehmeäkantinen kirja
Voisit pitää myös näistä
Tuotekuvaus
Kirja kertoo Saudi Arabiasta, niinkuin sen näki siellä eläen ja työtä tehden.
Saudi Arabia on suljettu maa. Ulkomaalaiselle ovi avautuu pelkästään työviisumilla ja silloinkin, jos sattuu olemaan mies. Naisilta oli ja on pääsy kielletty. Paitsi vaimovakanssilla. Eikä sekään ollut varmaa. Meikäläiselle pääsy onnistui. Sain viisumin, kiitos aviomiehen työpaikan. Siitä alkoi sopeutuminen Koraanin komentoon. Ei se helppoa ollut, muttei mahdotontakaan.
Kiellot koskivat enemmän naisia kuin miehiä. Ei saanut ajaa autoa, ei työskennellä yhdessä miesten kanssa, ei pukeutua säädyttömästi - sääret, käsivarret, paaston aikana myös hiukset peittoon, ei aterioida miesten seurassa, ei kuljeskella kadulla ilman mahramia, miespuolista saattajaa, jonka oli oltava sukulainen. Jne. Kiellettyjä olivat monet muutkin asiat; sianliha ja alkoholi, elokuvat, kampaamot, joulunvietto.
Eläminen Saudi Arabiassa edellytti mukautumista maan tapoihin ja islamin määräyksiin. Jos ei siihen suostunut, edessä oli äkkilähtö kotiin, pahimmassa tapauksessa kahleissa. Kaikesta huolimatta aika Lähi-Idässä oli antoisa. Oli tilaisuus kurkistaa hunnun taakse. Sen teki mahdolliseksi öljyn siunaus sekä palmu- ja miekkaleima passissa.
Saudi Arabia on suljettu maa. Ulkomaalaiselle ovi avautuu pelkästään työviisumilla ja silloinkin, jos sattuu olemaan mies. Naisilta oli ja on pääsy kielletty. Paitsi vaimovakanssilla. Eikä sekään ollut varmaa. Meikäläiselle pääsy onnistui. Sain viisumin, kiitos aviomiehen työpaikan. Siitä alkoi sopeutuminen Koraanin komentoon. Ei se helppoa ollut, muttei mahdotontakaan.
Kiellot koskivat enemmän naisia kuin miehiä. Ei saanut ajaa autoa, ei työskennellä yhdessä miesten kanssa, ei pukeutua säädyttömästi - sääret, käsivarret, paaston aikana myös hiukset peittoon, ei aterioida miesten seurassa, ei kuljeskella kadulla ilman mahramia, miespuolista saattajaa, jonka oli oltava sukulainen. Jne. Kiellettyjä olivat monet muutkin asiat; sianliha ja alkoholi, elokuvat, kampaamot, joulunvietto.
Eläminen Saudi Arabiassa edellytti mukautumista maan tapoihin ja islamin määräyksiin. Jos ei siihen suostunut, edessä oli äkkilähtö kotiin, pahimmassa tapauksessa kahleissa. Kaikesta huolimatta aika Lähi-Idässä oli antoisa. Oli tilaisuus kurkistaa hunnun taakse. Sen teki mahdolliseksi öljyn siunaus sekä palmu- ja miekkaleima passissa.