Sotaa, väkivaltaa ja sekasortoa – Kokaiinin julma matka maailmalle

Julkaistu:

 

Kokaiini on aluksi vain vaatimaton kasvi, jonka sato on valmis korjattavaksi. Toimittaja Toby Muse paljastaa uutuuskirjassaan, miten tuo kasvi saa jokaisen mukana olevan pelkäämään henkensä edestä  

Britannialais-amerikkalainen toimittaja Toby Muse kertoo uutuuskirjassaan Kilo Kokaiinin tappava tie Kolumbian viidakosta maailmalle miltä tuntuu elää keskellä huumesotaa. Kansien väliin mahtuu Musen 15 vuoden työ. Hän asui Kolumbiassa ulkomaankirjeenvaihtajana, ja sinä aikana hän pääsi seuraamaan kokaiinin matkaa viljeltävästä kasvista valmiiksi salakuljetettavaksi kauppatavaraksi.  

Muse on nähnyt läheltä kokaiiniviljelijöiden selviytymistaistelua, kokaiinin jalostusta laboratoriossa, ja paikallisen poliisin hengenvaarallista yritystä tuhota kokaiinipensaita. Muse on ansainnut luottamuksen pahamaineisissa huumekartelleissa, ja teoksessa vieraillaan myös päiviä kestävissä huumekauppiaiden juhlissa.  

Muse ei jätä yhtäkään huumebisneksen vaikuttajaa kuulematta. Ääneen pääsee jokainen, jonka käsien läpi kokaiinikilo kulkee ennen viimeistä päämääräänsä, huumeen käyttäjää. Jokaista käsiparia yhdistää se, ettei heillä ole muuta vaihtoehtoa kuin pysyä huumebisneksessä tai kuolla.  

 

Kuollut 35 ikävuoteen mennessä 

Kolumbian viidakossa kokaiini kaappaa itselleen kaiken. Kun muutama viljelijä vaihtaa ruuan tuotannosta istuttamaan kokaiinipensaita, ruuan hinta nousee. Kun ruokaa on tuotava muualta ja se maksaa enemmän, muutkin viljelijät siirtyvät kasvattamaan kokaiinia. Pian jokainen viljelijä kaupungissa kasvattaa sitä. 

Viidakosta kokaiini kulkeutuu kartellien luo suuriin kaupunkeihin. Siellä kokaiini varastoidaan vientiä varten. Osa myydään paikallisille jengeille.  

Viljelijöiden ja ulkomaisten kuluttajien välillä toimivat huumekauppiaat, jotka saattavat kokaiinin maailmalle – hinnalla millä hyvänsä. Useimmiten hintana on joko lahjominen tai murha. Huumekauppiaiden likaiset työt hoitavat usein palkkamurhaajat, joista yhden elämää Muse seuraa teoksessaan.  
 
Palkkamurhaaja Cachote päätti ruveta tappajaksi, koska sellaiselle oli yhteiskunnassa tarvetta. Vaikka Cachote rukoilee murhatessaan Neitsyt Marialta anteeksiantoa, pitkään jatkunut tappaminen syö sielua. Aistit on turrutettava. Verisesti hankitut rahat katoavat saman tien Medellínin yökerhoihin. Kokaiinin, hallusinogeenien ja viskin täyttämät yöt venyvät useimmiten kolmen päivän putkiksi. Cachote juhlii ja rakastaa niin paljon kuin elämä sallii ennen väistämätöntä loppua. Hän tiedostaa olevansa 35-vuotiaaksi mennessä kuollut. 

 

Lohduton taistelu mahdotonta vastaan 

Kaupungeista kokaiini suuntaa merelle. Tyynellämerellä puolisukellusveneiden lastina on useita tonneja kokaiinia. Miehistön ainoa tehtävä on saada huumeet ulos maasta.  

Tyyneltämereltä takavarikoidaan vuosittain satojatuhansia kiloja kokaiinia, mutta se ei helpota tilannetta. Kun kokaiinia tuhoutuu, huumekauppa häiriintyy ja huumeen arvo nousee entisestään. Tämä aiheuttaa sen, että huumeiden tuottaminen ja salakuljettaminen houkuttelevat entistä enemmän.   

Tuo kierre tekee kokaiinin vastaisesta taistelusta lohduttoman. Huumeiden käyttäjät ympäri maailmaa ruokkivat Kolumbian kokaiinibisnestä. Kolumbiassa tuotanto jatkuu, kunnes kysyntä lakkaa. Se tuskin lakkaa. Ja niin kauan, kun kokaiinin tuotanto jatkuu, jatkuvat myös epätoivo, silmitön väkivalta ja turhat kuolemat. 

 

Eerika Mäki-Paavola 

Avainsanat

Lisää luettavaa