Joulun paras lahja on tietenkin kirja, myös kirjavinkkaajamme Annen mielestä! Nämä teokset kannattaa muistaa, kun pyörit joululahjaostoksilla. 

Petra Rautiainen: Meren muisti 

“On kirjoja, joita lukee mielellään, koska tarina on kiehtova ja kieli riittävän sujuvaa. Ja sitten on kirjoja, joiden tarina tempaa mukaansa ja kieli on niin nautinnollista, että jotkut virkkeet on luettava kahteen kertaan. Petra Rautiaisen Meren muisti oli juuri sellainen. Tämän kirjan tekstiä tuli luettua hitaasti nautiskellen. Kahdessa tasossa etenevä tarina oli raadollisuudessaan ja lohdullisuudessaan yksi tämän syksyn parhaita lukemiani kirjoja. Tarina ja sen salaisuus avautuvat lukijalle pikkuhiljaa. Kirjailija on todella paneutunut aiheen vaatimaan faktatietoon. Rautiainen sai Savonia-palkinnon edellisestä kirjastaan Tuhkaan piirretty maa. Tämä oli mielestäni vielä edellistäkin parempi. Loistava kirja! 

Leena Parkkinen: Neiti Steinin keittäjätär 

“Leena Parkkinen on kirjoittanut kiehtovan kahdessa tai oikeastaan kolmessa aikatasossa etenevän tarinan suomalaisesta Margitista, joka pääsee Gertrud Steinin ja Alice B Toklasin talouteen keittäjäksi. Tarinan edetessä Margitin suuri salaisuus paljastuu pikkuhiljaa, ja tarina koukuttaa lukijaa. Leena Parkkinen on tehnyt varmasti paljon taustatöitä perehtyessään Steinin ja Toklasin elämään, ja heillä todellakin on ollut Margit-niminen suomalainen keittäjä, tosin hänestä ei juuri mitään tiedetä. Kiehtovan elämän kirjailija hänelle on kuitenkin tähän teokseen luonut. Oman mielenkiintoisen osansa kirjaan tuovat arkisen työn kuvaukset sekä suomalaisessa kartanossa, jossa Margit oli piikana, että hänen työstään Pariisissa. Margitin salaisuuden lisäksi kirjasta löytyy monia muitakin teemoja, kuten ketä saa rakastaa ja lähestyvä maailmansoita. Parkkinen on hyvin tarkkanäköinen kuvatessaan henkilöitä. Hän tekee heistä uskottavia ja kokonaisia. Vahva lukusuositus.” 

Riikka Pulkkinen: Lumo 

“Riikka Pulkkinen on kirjoittanut puhuttelevan, loistavan kirjan, joka veti mukaansa heti ensimmäiseltä sivulta lähtien. Tarinan keskiössä on Philippa, 17-vuotias tyttö, joka kuolee kirjan alussa. Tarinan edetessä ääneen pääsevät mm. hänen ystävänsä, ex-poikaystävä, naapurit ja kuolemansyyntutkija. Philippa näyttäytyy erilaisessa valossa kertojasta riippuen: hän on villi, vastuuton, hellä, kiltti, auttavainen, valehteleva, manipuloiva. Merkittävin teemakirjassa on tyttöys, naiseksi kasvaminen. Pulkkinen osoittaa, että tyttö saa olla monenlainen. Philippa ottaa itselleen monta roolia, leikkii tyttöydellä mutta myös aikuisuudella. Hän on juuri siinä välissä, ei enää lapsi mutta ei vielä aikuinenkaan. Yksi kirjan hersyvimmistä teemoista on naisen raivo, jota on kuvattu uskomattoman hienosti. Monista kertojaäänistä huolimatta kirjan rakenne on toimiva. Lumo on nautinnollista luettavaa.” 

Chimamanda Ngoni Adichie: Surumerkintöjä 

“Surumerkintöjä on sivumäärältään pieni mutta kokoaan suurempi teos. Se perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin hänen isänsä menehtyessä yllättäen toisella puolella maapalloa Nigeriassa. Kirjailija asuu Yhdysvalloissa ja isän menehtyessä hänen oli pandemian vuoksi mahdotonta matkustaa sukunsa luokse Nigeriaan. Adichie kuvaa surua koskettavasti, uskottavasti ja puhuttelevasti. Kuinka erilaista suru onkaan kuin hän oli aikaisemmin ajatellut. Miten monenlaisia tunteita suru nostattaakaan pintaan: lohduttomuutta, raivoa ja hellyyttä. Kuinka fyysistä suru voikaan olla! Kirjailija huomaa myös, millaisia latteuksia hän on sureville sanonut ja kuinka pahalta näitä latteuksia tuntuu kuulla.  

Ajan kuluessa nousevat muistot, joita esimerkiksi lapsuuden valokuvat tuovat pintaan. Keskeiseksi teemaksi piirtyy tyttären rakkaus ja syvä kunnioitus isää kohtaa, isän rakkaus lastaan kohtaan ja kuinka surevia voisi aidosti kohdata. Vahvana teemana on myös nigerialaisen perheen syvä yhtenäisyys ja läheisyys sekä heidän kulttuuritaustansa. Lohduttomuudesta lohdullisuuteen liikkuva, koskettava tarina.” 

Elin Cullhed: Euforia 

“Euforia on saanut August-palkinnon, eikä syyttä. Päähenkilö on Sylvia Plath, ja kirja on fiktiivinen mutta uskottava elämänkerta hänen viimeisestä vuodestaan. Silvia muuttaa perheineen maalle toiveenaan löytää rauhaa kirjoittamiselle. Todellisuus on kuitenkin aivan jotain muuta. Sylvia uupuu äitiyden, naiseuden, kirjoittamisen ja kotitöiden ristivedon alla.  Hän huolehtii pienestä vauvasta, parivuotisesta tyttärestä ja kodin töistä. Aikaa kirjoittamiselle ei löydy. Samaan aikaan aviomiehellä on aikaa ja mahdollisuuksia kirjoittaa. Aviomiehen ura on nousussa, Sylvian ura ei edes pääse alkuun. Tilanne on Sylvialle raastava. Toiveet, aikaa kirjoittamiselle ja oma huone, eivät olisi mahdottomia järjestää. Aviomiehen tarpeet menevät kuitenkin kaiken edelle. Lopullinen isku Sylvian haaveille on aviomiehen rakastuminen toiseen naiseen. Sylvia jää yksin vastuuseen kahdesta lapsesta.  

Teemat ovat tärkeitä ja edelleenkin ajankohtaisia. Kirja ei kuitenkaan ole vain synkkä, välillä on myös hurmoksellisia hetkiä ja Sylvia suhtautuu tulevaisuuteen optimistisesti. Kirjassa liikutaan monien tunteiden keskellä: rakkauden, eurorian, raivon ja uupumuksen.” 

Anna Soudakova: Varjele varjoani 

“Varjele varjoani on sujuvasti ja heleästi kirjoitettu kirja tärkeästä aiheesta. Tarina alkaa 1980-luvun Leningradista, jossa Vera ja Georgi rakastuvat. Georgin ollessa pitkillä työmatkoilla Vera asuu kaksin tyttärensä kanssa kommunalkassa. Kommunalkan tapahtumien ja henkilöiden kuvaus on rehevää, riemastuttavaa ja eläväistä. Teksti saa erilaisia sävyjä, kun perhe pääsee muuttamaan Suomeen inkeriläistaustansa avulla. Sopeutuminen vieraaseen kulttuuriin ja kieleen ei ole perheen aikuisille helppoa. Ulkopuolisuus ja kahden kulttuurin välissä eläminen ovat kirjan tärkeitä ja koskettavia teemoja. Kirjassa on hieno tunnelma ja hersyviä persoonallisuuksia, ja siksi sitä oli nautinnollista lukea. Tärkeä kirja auttaa näkemään sen todellisuuden, jossa muualta Suomeen muuttaneet elävät. Soudakova tietää mistä kirjoittaa ja se tekee kirjasta uskottavan.” 

Tuomas Niskakangas: Miekka 

“ Miekka on yksi syksyn parhaita kotimaisia trillereitä, poliittinen jännityskirja, joka yhdistää ajankohtaista faktaa ja tulevaisuuden hyvinkin mahdollisia uhkakuvia pakolaiskriisistä ja ääriliikkeistä. Jos pitää esim. Ilkka Remeksen tai Taavi Soininvaaran kirjoista, niin pitää tästäkin. Niskakangas on löytänyt tyylinsä, hän ei mässäile väkivallalla, ja juoksuttaa tarinaa uskottavasti yllätykselliseen loppuun asti.  

Miekka on Niskakankaan toinen kirja ja jatkaa esikoisteoksensa Roihun tarinaa. Toinen kirja on usein vaikea kirjailijalle. Niskakangas onnistuu silti. Miekka toimii myös itsenäisenä teoksena, vaikka ei olisi Roihua lukenutkaan. Toivottavasti päähenkilön tarina saa vielä jatkoa!” 

Olli Jalonen: Stalker-vuodet 

“Mestarilliselta kirjoittajalta jälleen kerran loistava kirja! Hyväuskoinen nuori yliopisto-opiskelija pestataan keräämään tietoja entisistä koulukavereistaan pitkää yhteiskunnallista tutkimusta vasten. Kaikki on hyvin salaista. Palkkakin maksetaan käteisellä. Lukija kyllä ymmärtää, mistä on oikeasti kysymys. Toki päähenkilökin välillä epäilee, mihin tietoja oikeasti tarvitaan. Hän jatkaa silti, sillä ansiot helpottavat opiskelijan elämää. Sosiaalinen elämä kaventuu, oikeita ystäviä ei löydy, eikä niille oikein aikaakaan.  

Yliopistosta valmistuttuaan nimetön päähenkilö siirtyy Indonesian suurlähetystöön hoitamaan viestintää. Hän joutuu muuttamaa valheita totuudeksi. Suharton diktatuuri pitää saada näyttämän hyvältä suomalaisissa tiedotusvälineissä, ja sitä mukaa päähenkilön elämä muuttuu entistä harmaammaksi. Irtautuminen urkinnastakaan ei onnistu helpolla.  

Stalker-vuodt on huikean hienoa ajankuvaa ja sarkasmia suomettumisen ajalta. Miten loistavia virkkeitä, miten nautinnollista lukea! Kirja on fiktiota, mutta kyllä tämä voisi olla ihan tottakin.” 

Teksti: Anne Ikonen 

Anne Ikonen työskentelee Joensuun Suomalaisessa Kirjakaupassa ja vinkkaa kuukausittain luettavaa Kuulumisia kirjahyllystä -uutiskirjeen lukijoille. Anne lukee vuosittain ainakin 200 kirjaa.