Onko naisdekkaristi hyvä brändi, vai pitäisikö sukupuolittuneesta etuliitteestä kokonaan luopua? Pyysimme kahta suomalaista huippudekkaristia pohtimaan asiaa.
Virpi Hämeen-Anttila ja Elina Backman ovat Suomen dekkarikentän kuumia nimiä. Hämeen-Anttila kirjoitti esikoisromaaninsa vuonna 2003 ja siirtyi dekkareihin vuonna 2014 kirjalla Yön sydän on jäätä. Backman puolestaan aloitti kirjailijanuransa viime vuonna menestysdekkarilla Kun kuningas kuolee (2020).
– Nykyään ei kannattaisi tehdä numeroa naiskirjailijasta tai naisdekkaristista, vaan jättää etuliite pois. Huomaan kuitenkin, että tähtään tai miellän itseni ruotsalaisten naisdekkaristien joukkoon – niin paljon hyviä menestystarinoita sieltä löytyy, Backman kertoo omasta, hiukan ristiriitaisesta suhtautumisestaan.
– Vaikka Suomi on tasa-arvoinen maa, miehillä on kokemukseni mukaan kynnys tarttua naisen kirjaan. En tosin ole nähnyt sitä kotona, sillä miehelleni kirjailijan sukupuolella ei ole ollut merkitystä, vaan hyviä kirjoja on luettu kirjailijasta huolimatta, Hämeen-Anttila sanoo.
Kirjailijoiden päätelmä onkin se, että vaikka etuliite ei ole enää toivottava vaan korostaa eroa miesten ja naisten välillä, eroja on nähtävissä myös itse kirjoissa. Hämeen-Anttila ja Backman ovat yhtä mieltä siitä, että naisten dekkareissa nousevat esiin yksityiskohdat, kuten ympäristöön ja ihmissuhteisiin liittyvät kuvaukset, kun taas miehet yleisesti ottaen kertovat tarkasti etsiväntyöstä.
– Minulle tuntuu vieraalta kuvata etsiväntyötä askel askeleelta, vaikka miehenikin välillä kysyy, miksi kirjoissani on niin paljon ihmissuhdekuvioita! Kirjani sijoittuvat historiaan, ja nykyajan poliisityötä seuraamalla ei pääsisi samaan lopputulokseen, Hämeen-Anttila nauraa.
Brändääminen on markkinointia
Backmanin toiveena on se, että kirjailija voisi rauhassa häärätä taka-alalla lukijoiden päättäessä, pitävätkö he kirjasta vai ei.
– Ihanteellista olisi, että kirja markkinoisi itse itseään.
Hän kuitenkin seuraa tiiviisti ruotsalaisten kirjailijoiden brändäämistä ja liputtaa brändäyksen puolesta, kunhan se on aitoa ja tulee aidoista lähtökohdista.
– Pidän myös huolta omasta brändäämisestäni. Kynsilakkani on esimerkiksi tarpeen vaatiessa sävy sävyyn kirjojeni kansien kanssa, ja ne on huolellisesti suunniteltu hyvän ystäväni kanssa.
Hämeen-Anttilalla on samoja ajatuksia.
– Brändääminenhän on markkinointia, mikä oli itselleni tärkeää siirtyessäni romaaneista dekkareihin. Lukijakuntani oli muuttumassa, ja halusin pitää mahdollisimman paljon lukijoita mukanani. Perustin blogin, nettisivut ja Facebook-sivun. Olen oikein puskenut itsestäni kuvaa dekkaristina, sillä eivät ne kirjat itse ihmisten käsiin kävele! Hämeen-Anttila toteaa.
Kumpikin kirjailija haluaa painottaa markkinointinsa aitoutta. Epäaito ei myy eikä tunnu oikealta. Myös ihmisten ajankäytöstä on kova kilpailu: esimerkiksi dekkarit kuuluvat vapaa-ajan viihteeseen, samaan kategoriaan kuin Netflix.
– Mutta minusta on ihana ajatella, että kirja käyttäytyy somessa kuin Netflix-sarja. Siksi halusinkin tehdä kirjoilleni YouTubeen trailerit, Backman sanoo.
TUULI PENTTILÄ
Virpi Hämeen-Anttilan Juhannusyön painajainen ja Elina Backmanin Kun jäljet katoavat ovat juuri ilmestyneet.
Voit katsoa Backmanin kirjojen trailerit YouTubessa: Kun kuningas kuolee, Kun jäljet katoavat.