Kirsi Pehkonen on huippusuositun maalaisromanttisen Jylhäsalmi-sarjan kirjoittaja. Uutuusteos Kesävieraita Jylhäsalmella vie lukijan jälleen Suomen valloittavimpaan kylään, jossa tapahtumia riittää kuin suuressakin metropolissa ja riitaantuneiden kaverusten välejä ratkoo koko kulmakunta. Uuden teoksen julkaisun kunniaksi pääsimme kysymään Kirsi Pehkosen mietteitä kirjailijan työstä ja arjesta.

Mistä saat ideat kirjoihisi?

Täytyy tunnustaa, että Jylhäsalmen kylä rönsyää kirjoitettavaa oikeastaan jo aivan pyytämättä. Vaikka lukijalle jokainen kirja on itsenäinen tarina, usein seuraavan kirjan idut ovat saaneet alkunsa jo edellisissä. Esimerkiksi Kesävieraita Jylhäsalmella kaksi lukijoille tuttua kaveruksista riitaantuu ja sotkun ratkaisemista yrittää useampikin kyläläinen.

Tiesin, että jossain vaiheessa tilanne kärjistyy, mutta itsellenikin yllätyksenä tuli miten. Lyhyesti sanottuna, osa tapahtumista on itänyt aiemmista, mutta osan kyllä työkseni mietin ja suunnittelen, pyrin kuvittelemaan jotain uutta ja erilaista. Parhaiten ideoita syntyy hiihtäen, sauvakävellen tai vaikka haravoiden, yksitoikkoinen liike sysää mielikuvituksen liikkeelle.

Millainen on työpäiväsi kirjailijana?

Työpäiväni vaihtelevat ja seurailevat osin säätä: esimerkiksi hyvällä hiihtokelillä ei kannata kirjoittaa, silloin lähden ladulle. Siellä tosin ajatustyö vie kirjoittamista eteenpäin ja ladulta palattua näppäimistö sauhuaa.

Kiihkeässä tekstintuottamisessa saatan viettää koneella kymmenenkin tuntia, yleensä kuitenkin paljon vähemmän, riippuu työvaiheesta. Aika harvoin vietän vapaapäivää niin, etten mitään tekisi tekstin eteen. Kirjoittaminen jaksottuu useaksi rupeamaksi päivän aikana, väleissä on aikaa haudutella asioita ja puuhata kotiaskareita.
En koskaan kirjoita öisin, silloin nukun ja lataan aivoja.

Onko sinulla erityisiä rutiineja, joita noudatat kirjoittaessasi?

Kun kirjoitan uutta tekstiä, kirjoitan kalenteriin päiväkohtaiset merkkimäärätavoitteet, laatua ei tarvitse vielä ajatella. Käydessäni päivän urakkaan luen ensin edellispäivänä kirjoitettua, siten pääsen hyvin sisälle tapahtumiin ja tyyliin.

Ensimmäisellä kirjoituskierroksella en tee vielä esimerkiksi kappalejakoja lainkaan, vaan vasta kun koko tarina on kirjoitettu läpi, annan itselleni luvan siihen. Teen tekstiin monta muokkauskierrosta. Merkitsen tekstiin huomioita eri väreillä, esimerkiksi punainen tarkoittaa puuttuvaa asiaa. Kun kaikki mitä näytöllä osaan viilata tuntuu tehdyltä, tulostan tekstin hyvin pienellä fontilla paperia säästääkseni. Ja sittenpä sitä viilaamista löytyykin vielä paljon lisää.

Miten tasapainotat kirjoittamisen muun elämän kanssa?

Olen jättäytynyt pois muista päivätöistä, se helpottaa nyt paljon työskentelyä. Kalenteri on tärkeä apuri, se pitää huolen, että muut menot ja arki pysyvät kasassa.
Kokemuksesta tiedän jo, että ei pidä puskea liikaa kirjoittamista, pitää tehdä myös muuta. On myös uskaltauduttava irrottamaan itsensä tekstin äärestä.

Kerro kirjasi henkilöhahmojen luomisprosessista?

Usein ratkaisen ensimmäisenä Jylhäsalmi-tarinan päähenkilön ammatin, kuten Kesävieraissa Krissen työn aloittelevana nuohoojana. Samoin sen, mikä yhteys hänellä on Jylhäsalmelle. Näiden seikkojen kautta alkaa selvitä, millä tavoin henkilö tulee mukaan kylän elämään, ja ketkä kyläläiset ovat hänen tarinassaan. Näistä lähtevät yksityiskohdat keriytymään esille.

Usein päähenkilöllä on jokin harrastus tai mielenkiinnon kohde, joka myös liittyy tarinaan, Krissellä se on maastopyöräily. Ja taitaapa melkein kaikilla päähenkilöilläni ollut intoa uimiseen ja saunomiseen.

Millaista taustatutkimusta teit kirjaasi varten?

Kesävieraita varten olin tietysti nuohoojan mukana ja haastattelin häntä vielä kahteen eri otteeseen. Maastopyöräilyä harrastan vähän itsekin, joten poikkeuksellisesti siinä tarvitsin apua vain vähän. Aiempia kirjoja varten olen esimerkiksi ollut kanalassa ja kukkakaupassa, jututtanut eläinlääkäriä, karjatilallisia, metsänalan ammattilaista, lossinkuljettajaa jne. Olen usein katsonut arkistofilmejä, lukenut kirjallisuutta ja istunut sanomalehden arkistoa selaamassa.

Läheskään kaikki kerätty tieto ei päädy tarinaan. On tosi tärkeää, että vaikkei kaikki ihan totta olisikaan, se on kuitenkin uskottavaa, niin voisi todella tapahtua.

Millaisia tunteita kirjan ilmestyminen sinussa herätti?

Ehkä aiempiin Jylhäsalmi-kirjoihin verrattuna olen tavallaan hieman yllättynyt – näinkö iso pino näitä jo on? Kesävieraita Jylhäsalmella on kymmenes painettu Jylhäsalmi-romaani, lisäksi on kaksi diginä ilmestynyttä, joten se on kaikkiaan kahdestoista. Tuntuu, että vastahan äsken ensimmäistä kertaa Suomen aurinkoisimpaan kylään puikahdin.
Aina tuoreen kirjan ilmestyminen vähän jännittää, miten lukijat sen ottavat vastaan. Kesävieraissa ääneen pääsee useampi kertoja kuin aiemmissa, ehkä huumoriakin on anniskeltu mukaan enemmän. Saas nähdä, mitä siitä ajatellaan!

Oletko jo saanut lukijoilta palautetta kirjastasi? Jos olet, niin mikä on jäänyt erityisesti mieleen?

Lukijoiden palautteet Jylhäsalmi-kirjoista ovat olleet todella mieltä lämmittäviä. Aika usein kiitetään kirjojen hyväntuulisuudesta ja leppoisasta kylämeiningistä, sinne melkein haluttaisiin muuttaa. Ehkä tässä ajassa hyvää mieltä, iloa ja toiveikkuutta antavat kirjat ovat erityisen tärkeitä. Moni palaute kertoo, kuinka Jylhäsalmi on paikka, jonne saa ja haluaa hyvällä omallatunnolla piipahtaa lepäämään arjen pyörityksestä.

Lue lisää uutuusteoksesta Kesävieraita Jylhäsalmella

Krissellä on vain etäinen suhde Jylhäsalmeen, mutta hän on tehnyt taustatyönsä: paikkakunnalla saattaisi olla markkinarako nuohousyritykselle.

Ensimmäiset asiakkaat saavat savun nousemaan piipun sijaan korvista, mutta pian Krisse huomaa, että Jylhäsalmella osataan myös toivottaa kesävieras tervetulleeksi. Ja kun tulee lipsauttaneeksi, että treffit voisivat kiinnostaa, ehdokkaita tulvii ovista ja ikkunoista.

Kirsi Pehkonen vie lukijan jälleen Suomen valloittavimpaan kylään, jossa tapahtumia riittää kuin suuressakin metropolissa ja riitaantuneiden kaverusten välejä ratkoo koko kulmakunta.