Kun Eeva Louko sai lapsuusvuosina käsiinsä Agatha Christien romaanit, ’homma lähti heti käsistä’. Onnellisten saari -romaanin juuri julkaissut Eeva kasvoi esikoisdekkaristiksi haaveilemalla – ja ahmimalla sarjan toisensa perään. 

Kun Agatha Christiet oli luettu, nuoren Eevan listalle pääsivät muun muassa Liza Marklund, Henning Mankell ja Camilla Läckberg. 

– Dekkarikirjallisuus on genrenä loputon, siinä voi keksiä aina uusia, mahdollisia juonenkäänteitä. Se inspiroi todella paljon, Eeva sanoo. 

Kirjailijan ura on ollut Eevan haave pienestä pitäen. Hän koki hengenheimolaisekseen Emilia-kirjasarjan Emilian, joka myös haaveili kirjailijan ammatista. Vuosien mittaan ainoa este aloittamiselle onkin ollut Eevan oma epävarmuus. Kun se oli selätetty, suunta oli suoraan ylöspäin. – En olisi pystynyt elämään itseni kanssa, jos en olisi edes yrittänyt kirjoittaa, Eeva kertoo.  

Omien pelkojen lisäksi Eevaa mietitytti romaanin kirjoittamisessa kokonaisuuden hallinta. Entä jos lopussa olisikin jäänyt juonenkäänteitä selittämättä, tai jos oma ääni hukkuisi sanojen joukkoon? Tässä kuitenkin auttoivat kustannustoimittaja sekä läheiset, joille Eeva lähetti luonnoksiaan. Lopputuloksena on romaani Onnellisten saari, joka nousi heti ilmestyttyään kirjakauppojen top-listoille, kirjastojen varatuimpien kirjojen joukkoon, ja jota Helsingin Sanomat kehui muun muassa onnistuneeksi, monisyiseksi, taitavaksi, yllättäväksi ja viihdyttäväksi. 

Vahvat naiset päärooleissa 

Onnellisten saari on omalla tavallaan erilainen dekkari, sillä siinä sukupuoliroolit poikkeavat hieman lajityypin totutusta kaavasta. Naiset ovat tässä romaanissa vahvasti edustettuna. Kaikki lähti Eevan omasta feministisestä näkökulmasta, mutta hän ei varsinaisesti suunnitellut hahmojen roolien vaihtoa. Se tuli luonnostaan, onhan kirja hänen itsensä näköinen.  

Vaikka kirja onkin täysin fiktiota, Eeva samaistui kirjoittaessaan hahmoihinsa ja toivookin, että myös lukija kokee hahmot läheisinä. 

– Halusin luoda aikuisten Neiti Etsivän. Tiesin heti alussa, että kirjassa tulee olemaan kolme vahvaa naishahmoa. Emmehän me ole omankaan elämämme sivuhahmoja, joten miksi kirjoittaisin naiset sivuhahmoiksi kirjassanikaan? 

– Olen kolmekymppinen nainen ja tiedän, mitä haasteita tässä iässä on. 

Onnellisten saaressa päähenkilö Ronjan isä murhataan Lauttasaaren Kasinonrannassa ja Ronja joutuu mukaan selvittämään murhatapausta.  

– Tuntui luontevalta sijoittaa tapahtumat Helsingin Lauttasaareen, koska se on niin tuttu, Lauttasaaressa asunut Eeva sanoo. 

Hän kertoo kuitenkin pyrkineensä kirjoittamaan niin, että minkä tahansa pienen kylän asukas voisi samaistua Lauttasaaren pieneen yhteisöön.  

– Kirja sopii kyllä kaikille dekkareista kiinnostuneille! Eeva toteaa nauraen. 

Tuuli Penttilä