Elokuun kirjavinkeissä Anne Ikonen esittelee Meg Masonin, Johanna Mon ja Nura Farahin uutuusromaanit.
Meg Mason: Murhe ja autuus
Kiinnostuin Meg Masonin Murhe ja autuus -romaanista, koska häntä on verrattu Sally Rooneyyn, jonka kirjoista olen pitänyt kovasti. Kun aloitin kirjan, olin lähinnä hämmentynyt. En pitänyt päähenkilöstä Marthasta, en löytänyt mitään logiikkaa hänen tekemisissään. En sen puoleen myöskään puolisonsa Patrikcin tekemistä. Itse asiassa kaikki henkilöt tuntuivat oudoilta ja epäloogisilta. Mutta onneksi en jättänyt kirjaa kesken. Kirjan teemoina ovat mielenerveys, lapsen kaipuu ja toki myös perhesuhteet, ja tarinan edetessä päähenkilöiden syyt ja seuraukset alkoivat paljastua. Mason kirjoittaa vakavasta ja tärkeästä asiasta kevyesti, mutta ei tyhjänpäiväisesti. Kirjassa on ironista, haikeamielistä huumoria. Kun kirja loppui, jäin vähän ikävöimään Marthaa.
Johanna Mo: Varjolilja
Ruotsalaiselta Johanna Molta on käännetty nyt kaksi dekkaria sarjan avaava Yölaulaja sekä juuri julkaistu Varjolilja. Molempien perusteella Mo on oikein mielenkiintoinen tuttavuus, ja Varjolilja jopa parempi kuin avausosa. Mutta hyvä oli sekin. Kirjat ovat itsenäisiä, joten tähän kakkososaan voi oikein hyvin tarttua, vaikka ensimmäistä ei olisikaan lukenut. Rikoksia tutkivat poliisit ovat mielenkiintoisia, kokonaisia henkilöhahmoja. Myös kirjan sivuhenkilöt ovat kiinnostavia, ja jokainen heistä on oma persoonansa. Työyhteisön keskinäistä vuorovaikutusta on kuvattu hyvin. Tämä idylliseen Öölantiin sijoittava kirja ei mässäile väkivallalla, ja se oli myös yksi syy, miksi tästä pidin. Varjolilja on viihdyttävä dekkari, jonka loppuratkaisu oli yllättävä, ja se on ainakin minulle dekkareissa tärkeä asia.
Nura Farah: Lumimaa
Lumimaa on novellikokoelma siirtolaistaustaisten ihmisten elämästä Suomessa. Päähenkilöt ovat pääsääntöisesti nuoria ja somalitaustaisia. Jokaisella on erilainen elämäntilanne, erilainen kohtalo. Eräs opiskelee lukiossa, toisen tytön perhe lähettää Somaliaan oppimaan oman kulttuurin tavoille, mutta jokainen novelli kertoo siitä, mitä on elää kahden kulttuurin ristipaineessa, kuinka säilyttää oma uskonto, oma kulttuuri, mutta silti löytää paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa, ja missä ovat vapauden rajat kahden kulttuurin välissä. Novellit käsittelevät niitä haasteita, joita ihonväri aiheuttaa maassamme: rasismia, ulkopuolisuuden kokemusta. Suomalainen rasismi on totta. Tämä on tärkeä kirja.
Anne Ikonen työskentelee Joensuun Suomalaisessa Kirjakaupassa ja vinkkaa kuukausittain luettavaa Kuulumisia kirjahyllystä -uutiskirjeen lukijoille. Anne itse lukee vuosittain ainakin 200 kirjaa.
