Tiesitkö, että Teurastaja ja Peukaloinen -hittitrillerin kirjoittaja Alaina Urquhart on paitsi kirjailija, myös supersuositusta Morbid-podcastista tunnettu juontaja sekä ruumiinavausteknikko? Perehtyneisyys ruumiinavauksiin ja true crime -tapauksiin näkyy Urquhartin esikoisteoksessa hyytävällä tavalla. Kirjailija kirjoitti kirjeen lukijoilleen ympäri maailmaa kertoakseen lisää kirjan taustoista - lue se tästä!
Rakas lukija,
Niin kauan kuin muistan, minua on kiehtonut rikollisuus sekä sen vaikutus ihmismieleen ja -kehoon. Työskentelen ruumiinavausteknikkona, mutta pakkomielteeni ihmisruumiiseen ja jännittäviin tarinoihin juontaa vielä paljon kauemmas.
Kun olin seitsemänvuotias, sain äidiltäni kirjan nimeltä Scary Stories to Tell in the Dark. Se oli kokoelma syvästi häiritseviä novelleja, jotka sopivat täydellisesti lukemiseen peiton alla yöllä, taskulamppu leuan alla. Kirja juhli kaikkea makaaberia, ovelaa ja pimeää – kuvitukset olivat melkein yhtä pelottavia kuin itse tarinat. Luin kirjaa niin ahkerasti, että se hajosi.
Minulla oli tietysti muutama suosikkitarina. Eräs niistä kertoi tarinan miehestä, joka muuttuu alligaattoriksi – enkä ole koskaan enää pystynyt katsomaan matelijoita samalla tavalla.
Erityisesti minua kiinnostivat kuitenkin erilaiset urbaanit legendat, etenkin eräs kertomus nuoresta lastenvahdista. Tässä tarinassa lapsenvahtina vieraassa talossa toimiva tyttö alkaa saada kammottavia puheluita, jotka poliisit lopulta jäljittävät kyseiseen taloon – ja ennen kuin lapsenvahti ehtii paeta, hän kuulee narinaa portaista...
Minusta tarina oli vielä monin kerroin pelottavampi, kun sain tietää, että se voidaan väitetysti jäljittää todelliseen ratkaisemattomaan murhaan, tapaukseen 1950-luvulta, jossa oikea lastenvahti tapettiin. Kun katson nyt taaksepäin ajassa, näen, että innostukseni tähän kertomukseen on kenties johtanut minut uralleni true crime -podcastin juontajana. Olen edelleen kiinnostunut historiallisista rikoksista, olivatpa ne sitten ratkaistuja tai ratkaisemattomia.
Toinen suosikkitarinani kirjassa kuvasi eräänlaista peliä, jota voit pelata – ja jota pelasinkin, monta kertaa – pimeässä huoneessa. Yksi henkilö lukee tarinan kuolleesta miehestä, ja tämän kehonosat (kanan luu nenänä, säilötyt tomaatit aivoina ja niin edelleen) jaetaan ympäri huonetta, ja pelaajien täytyy tunnustella niitä kaikkia. Tämä yhdistelmä kammottavaa rekvisiitta ja tarinankerrontaa kiehtoi minua, ja on pysynyt mukanani tähän päivään asti. Ihmiset kysyvät minulta usein, pelkäänkö työskennellessäni yksin ruumishuoneella, mutta voin kertoa heille totuudenmukaisesti, että en pelkää. Tunnen todellista arvostusta niitä ihmiskehoja kohtaan, joiden parissa työskentelen.
Koulusta valmistuttuani pystyin vihdoin panostamaan pakkomielteideni edistämiseen – sain tutkinnot rikosoikeudesta, psykologiasta ja biologiasta. Jokainen näistä tutkinnoista on ollut ratkaiseva pyrkimyksessäni ymmärtää rikollisuutta ja ihmisiä lain molemmilla puolilla.
Työssäni ruumiinavausteknikkona ja true crime -podcastin juontajana pyrin jatkuvasti kokoamaan tarinoita häiritsevien ilmiöiden takana, jotta voimme yhdessä ymmärtää paremmin ihmismieltä. Työskentelenpä sitten yksin ruumishuoneessa tai selitän kuulijoilleni työni yksityiskohdista ruumiinavaajana podcastissa, olen tarinankertoja.
Pari vuotta sitten kirjoitin ylös kaiken, mitä olen oppinut töissäni: kirjoitin sarjamurhaajatrillerin nimeltä Teurastaja ja Peukaloinen. Sen antisankarilla, sarjamurhaajalla, joka tunnetaan viranomaisten keskuudessa nimellä "Teurastaja", on taipumus lääketieteellisiin kokeiluihin – ja koska hänen rikoksensa muuttuvat röyhkeämmiksi jokaisen uhrin myötä, patologi-tohtori Wren Mullerin, ”Peukaloisen”, on tunnistettava jäljelle jääneet vihjeet jäljittääkseen hänet.
Tämä on tarina, jonka kirjoittamiseen tunsin ammatillista ja luovaa tarvetta. Ja kun tein niin, ajattelin jälleen niitä lapsuuden tarinoita, jotka pitivät minut hereillä. Enkä vain kirjaa Scary Stories to Tell in the Dark, vaan esimerkiksi genren suuria klassikoita, kuten Uhrilampaita. Tarinoita, jotka valloittavat lukijan tai katselijan nimenomaan merkittävän sankarin ja painajaismaisen konnan ansiosta. Halusin luoda täysin uuden hirviön, jota jännitetään ja pelätään ennen nukkumaanmenoa – ja juonen, joka pitää lukijani tiukasti otteessaan. Ja tarinan ytimeen halusin sijoittaa naisen, jonka tehtävänä oli jäljittää tarinat rikosten kautta.
Toivon, että innostut romaanistani yhtä paljon, kuin minä innostuin niistä tarinoista, jotka saivat minut kirjoittamaan sen.
XX, Alaina
Kiinnostuitko? Tutustu teokseen lisää täällä.
