Saamelaisten maat ja vedet kruunun uudistiloiksi

Ausutus ja maankäyttö Inarissa ja Utsjoella vuosina 1749-1925
Tarja Nahkiaisoja

Saamelaisten maat ja vedet kruunun uudistiloiksi

Saamelaisten maat ja vedet kruunun uudistiloiksi

Ausutus ja maankäyttö Inarissa ja Utsjoella vuosina 1749-1925
Tarja Nahkiaisoja
Pehmeäkantinen
66,95 €
Saatavuus: Lähetetään 10-25 arkipäivässä, tilaustuote
Toimituskulut alk 0 €

Myymäläsaatavuus

Tuotetiedot

  • Näytä kaikki
    • Kustantaja Uniprint Oulu
    • ISBN 9789526210490
    • Code 9789526210490
    • Alanimike Ausutus ja maankäyttö Inarissa ja Utsjoella vuosina 1749-1925
    • Kirjoittajat Tarja Nahkiaisoja
    • Sarja Acta Universitatis Ouluensis B, Humaniora
    • Kieli suomi
    • Thema-luokitus Alkuperäiskansat; Maa- ja kiinteistöoikeus
    • Ilmestymispäivä 2016-01-01T00:00:00Z
    • Vuosi 2016
    • Tuotepääryhmä 02
    • Tuotelinja 1
    • Sivumäärä 432
    • Asiasanat 1749-1925; 1700-luku; 1800-luku; 1900-luku; saamelaiset; historia; asutushistoria; uudisasutus; hallintohistoria; valtio; metsähallinto; kruununmaat; lapinkylät; maanomistus; maankäyttö; verotus; Lappi; Inari; Utsjoki
    • Kirjastoluokka 92.89
    • Uusintapainoksen pvm 2016-01-01T00:00:00Z
    • Pituus 249
    • Leveys 175
    • Korkeus 22
    • Paino 948
    • Tuotemuoto Pehmeäkantinen kirja

Myymäläsaatavuus

Tuotetiedot

  • Näytä kaikki
    • Kustantaja Uniprint Oulu
    • ISBN 9789526210490
    • Code 9789526210490
    • Alanimike Ausutus ja maankäyttö Inarissa ja Utsjoella vuosina 1749-1925
    • Kirjoittajat Tarja Nahkiaisoja
    • Sarja Acta Universitatis Ouluensis B, Humaniora
    • Kieli suomi
    • Thema-luokitus Alkuperäiskansat; Maa- ja kiinteistöoikeus
    • Ilmestymispäivä 2016-01-01T00:00:00Z
    • Vuosi 2016
    • Tuotepääryhmä 02
    • Tuotelinja 1
    • Sivumäärä 432
    • Asiasanat 1749-1925; 1700-luku; 1800-luku; 1900-luku; saamelaiset; historia; asutushistoria; uudisasutus; hallintohistoria; valtio; metsähallinto; kruununmaat; lapinkylät; maanomistus; maankäyttö; verotus; Lappi; Inari; Utsjoki
    • Kirjastoluokka 92.89
    • Uusintapainoksen pvm 2016-01-01T00:00:00Z
    • Pituus 249
    • Leveys 175
    • Korkeus 22
    • Paino 948
    • Tuotemuoto Pehmeäkantinen kirja

Tuoteryhmät

Tuotekuvaus

Saamelaisten maankäyttöoikeudet perustuivat yhteisesti määriteltyihin ikimuistoisiin nautintaoikeuksiin. Maita perittiin, ostettiin ja myytiin, kalavedet olivat jaettuja sukujen ja perheiden kesken. Maista syntyneet kiistat ratkaistiin kotakäräjillä. Varsinainen käräjälaitos ratkoi vain harvoin inarilaisten ja utsjokelaisten riitoja. Valtiovallan ote vielä 1700-luvun puolivälissä oli hyvin heikko mutta vahvistui vähitellen. Vallan vakiintuminen tapahtui viimeistään vuoden 1852 rajasulussa. Siinä Norjan ja Suomen vastainen raja suljettiin.

Ensimmäiset uudistilat perustettiin Inariin jo 1700-luvulla. Utsjoelle ensimmäinen uudistila perustettiin vuonna 1831. Saamelaiset yrittivät vakiinnuttaa omistus- ja nautintaoikeutensa vanhastaan käyttämiinsä maihin perustamalla kalastustiloja. Ne olivat vanhan asumismuodon ja maankäytön selkeitä perillisiä. Kalastustiloja perustettiin Suomen Lapissa 1840- ja 1850-luvulla vain Inariin ja Utsjoelle. Ratkaisu oli kuitenkin vain tilapäinen. Uudisasutusta kiihdytettiin hallinnollisilla toimilla. Tällainen oli vuoden 1858 organisaatiouudistus, jonka seurauksena viranomaiset ryhtyivät pitämään aluekatselmuksia. Samassa yhteydessä tiluksia siirrettiin lähemmäksi talvipaikkaa. Laajat vuosikierron mukaiset nautinta-alueet supistuivat pienemmiksi. Uudistiloista puhuttaessa syntyy yleensä kuva kruunun maille perustetuista tiloista. Inarissa ja Utsjoella näin ei ollut, sillä saamelaiset perustivat uudistilat vanhoille perintömailleen.

Inarin ja Utsjoen metsät otettiin metsähallituksen valvontaan 1866 annetulla keisarillisella kirjeellä. Alue asetettiin väliaikaisesti metsähallinnon alaiseksi. Kruunulle otetun liikamaan erottaminen tehtiin Inarissa vuosina 1902-1906. Valtio pääsi vapaasti myymään puuta, kun vastaavaa puunmyyntioikeutta ei annettu tilallisille. Kun metsähallitus alkoi valvoa asukkaiden maankäyttöä, tilajärjestelmän ulkopuolella olevien asema heikkeni. Uudistilojen perustaminen vaikeutui, puun- ja jäkälänottoa alettiin rajoittaa. Valtiovalta metsähallinnon avustuksella ohjasi asutuksen kruununmetsätorppiin.