Runoratsua kannustaen

Pauli Juntunen

Runoratsua kannustaen

Runoratsua kannustaen

Pauli Juntunen
Pehmeäkantinen
35,95 €
Saatavuus: Lähetetään 10-25 arkipäivässä, tilaustuote
Toimituskulut alk 0 €

Myymäläsaatavuus

Tuotetiedot

  • Näytä kaikki
    • Kustantaja Karpalokirja
    • ISBN 9789526738109
    • Kirjoittajat Pauli Juntunen
    • Kieli suomi
    • Tuotepääryhmä 04
    • Tuotelinja 1
    • Tuotemuoto Pehmeäkantinen kirja
    • Sivumäärä 118
    • Kirjastoluokka 82.2
    • Uusintapainoksen pvm 2010-01-01T00:00:00Z
    • Paino 270
    • translation missing: fi.products.product.additional_data.code 9789526738109

Myymäläsaatavuus

Tuotetiedot

  • Näytä kaikki
    • Kustantaja Karpalokirja
    • ISBN 9789526738109
    • Kirjoittajat Pauli Juntunen
    • Kieli suomi
    • Tuotepääryhmä 04
    • Tuotelinja 1
    • Tuotemuoto Pehmeäkantinen kirja
    • Sivumäärä 118
    • Kirjastoluokka 82.2
    • Uusintapainoksen pvm 2010-01-01T00:00:00Z
    • Paino 270
    • translation missing: fi.products.product.additional_data.code 9789526738109

Tuoteryhmät

Tuotekuvaus

Mikä lienee minuun mennyt, kun runosuoni puhkesi talven 2010 aikana. Tulos käsittää vajaa sata runoa elämän eri aloilta. Näistä mainittakoon rakkaus, sota, terveys, politiikka, usko ja uskomukset. Olen pohtinut omaa jumalasuhdettani ja varsinkin sen puutetta. Siksi joudun esittämään kärkeviä epäilyksen sanoja korkeimman voiman olemassa oloon liittyen. Sama pessimistinen ajattelu koskee myös politiikkaa, seuraan sitä, mutta en osallistu. Yleisinä pidettyjen totuuksien kyseenalaistaminen on mielestäni tervettä, vaikka se voi tehdä kipeää.

Rakkaus ja ihmissuhteet on pohjaton kaivo, jossa ei kannettu vesi pysy. Joskus siellä saattaa olla yhtä ja toista, josta voi ammentaa jopa runomuotoista juttua. Tässä kirjassa on muutama runo poimittuna aiemmin ilmestyneestä kirjasta Raatteentie. Huumori on mukana, se on mustan karheaa ja saattaa aiheuttaa hymyä, mutta myös kiukkua ja paheksuntaa. Vakavasti otettavaksi elämä on kuitenkin liian lyhyt.

Olen sitä mieltä, että vasta riimit tekevät runosta runon. Siinä käy joskus niin, että riimit vievät miestä eikä mies riimejä, mutta ilman riimejä tuloksena on peräkkäin aseteltuja sanoja, ajatuksen poikasia. Mietelauseita, aforismeja, mutta miksi niitä pitäisi sanoa runoiksi? Tässä jos missä voitaneen sanoa, että jokainen tulkoon autuaaksi omalla uskollaan, vaikka se veisi helvettiin. Olen antanut itselleni vapauden käytellä kieliopin sääntöjä omintakeisesti.