Jatkuvuus ja muutosten hallinta

Hamina ja lappeenranta ruotsin ja venäjän alaisuudessa 1720-1760-luvuilla
Antti Räihä

Jatkuvuus ja muutosten hallinta

Jatkuvuus ja muutosten hallinta

Hamina ja lappeenranta ruotsin ja venäjän alaisuudessa 1720-1760-luvuilla
Antti Räihä
Pehmeäkantinen
64,95 €
Saatavuus: Lähetetään 10-25 arkipäivässä, tilaustuote
Toimituskulut alk 0 €

Myymäläsaatavuus

Tuotetiedot

  • Näytä kaikki
    • Kustantaja Jyväskylän yliopiston kirjasto
    • ISBN 9789513948207
    • Alanimike Hamina ja Lappeenranta Ruotsin ja Venäjän alaisuudessa 1720-1760-luvuilla
    • Kirjoittajat Antti Räihä
    • Sarja Jyväskylä studies in humanities
    • Kieli suomi
    • Ilmestymispäivä 2012-01-01T00:00:00Z
    • Vuosi 2012
    • Tuoteryhmä 129
    • Tuotepääryhmä 02
    • Tuotelinja 1
    • Tuotemuoto Pehmeäkantinen kirja
    • Alv-koodi 10
    • Sivumäärä 279
    • Kirjastoluokka 92.5
    • Uusintapainoksen pvm 2012-01-01T00:00:00Z
    • Paino 535

Myymäläsaatavuus

Tuotetiedot

  • Näytä kaikki
    • Kustantaja Jyväskylän yliopiston kirjasto
    • ISBN 9789513948207
    • Alanimike Hamina ja Lappeenranta Ruotsin ja Venäjän alaisuudessa 1720-1760-luvuilla
    • Kirjoittajat Antti Räihä
    • Sarja Jyväskylä studies in humanities
    • Kieli suomi
    • Ilmestymispäivä 2012-01-01T00:00:00Z
    • Vuosi 2012
    • Tuoteryhmä 129
    • Tuotepääryhmä 02
    • Tuotelinja 1
    • Tuotemuoto Pehmeäkantinen kirja
    • Alv-koodi 10
    • Sivumäärä 279
    • Kirjastoluokka 92.5
    • Uusintapainoksen pvm 2012-01-01T00:00:00Z
    • Paino 535

Tuoteryhmät

Tuotekuvaus

1600-1700-lukujen eurooppalaiset valtiot eivät olleet nykyaikaisten suvereenien kansallisvaltioiden kaltaisia yhtenäisvaltioita vaan useiden eri kansallisuuksien muodostamia valtiokokonaisuuksia. Ne oli koottu voimalla ja niiden koossapitäminen perustui tilannekohtaisiin ratkaisuihin. Varhaismodernin ajan rajaseutu- ja valtionrakennusproblematiikkaan erikoistunut Antti Räihä tutki paikallisyhteisöjen siirtymistä sota-ajan päätyttyä yhden valtakunnan hallinnasta toisen alaisuuteen.

Suuren Pohjan sodan (1700-1721) jälkeinen Ruotsi oli monien ongelmien edessä saadessaan Suomen takaisin hallintaansa isonvihan venäläismiehityksen jälkeen.

- Uudenkaupungin rauhan (1721) jälkeinen rauhaan paluu merkitsi rajaseudun, Haminan ja Lappeenrannan, integroimista valtioon, kun paikallinen hallinto ja oikeudenhoito järjestettiin vanhalle kannalleen, Räihä kertoo.

Käytänteet eivät olleet kaikilta osin toimivia, minkä keskushallinto jätti huomiotta katsoen rikkomuksia läpi sormiensa. Ratkaisuksi poliittis-taloudellisiin ongelmiin kruunu myönsi Haminalle ja sen alaiselle Lappeenrannalle poikkeuksellisen vahvat tapulikaupunkioikeudet veroetuuksineen. Niiden anti oli kaupunkien porvariväestön valtaosalle kuitenkin merkityksetön, sillä oikeuksia seurasi suuri määrä velvollisuuksia.

Turun rauhassa (1743) Hamina ja Lappeenranta siirtyivät Venäjän alaisuuteen. Rauhansopimuksen mukaan vanha ruotsalainen laki, asetukset ja kaupunkiprivilegiot säilyivät kuitenkin voimassa. Venäjä ei tuonut omaa hallintoaan muodostamaansa Kymenkartanon provinssiin vaan liitti sen erityispiirteineen ja oikeuksineen valtioon. Venäjä hyödynsi silti monin tavoin erilaisia haltuunottokäytänteitä uudessa rajaprovinssissaan ilman, että se rikkoi Turun rauhansopimuksessa ratifioituja pykäliä.

- Aikaisemmassa kansallisessa historiankirjoituksessa Venäjän toimet ovat saaneet liian vahvan painoarvon samalla, kun ne on selitetty yksipuolisesti venäläishallinnon toimimattomuuden ja hallitsijoiden oikkujen kautta. Kansainvälisessä tutkimuksessa paikallisyhteisöt ovat jääneet usein keskushallinnon toimien tarkastelun varjoon, Räihä toteaa.

Paikallisväestö ei identifioinut itseään 1720-1760-lukujen Haminassa ja Lappeenrannassa kertaakaan suoraan tietyin termein, vaan oman aseman määrittely tapahtui aina käänteisesti niiden ryhmien kautta, jotka eivät kuuluneet ”meihin”. Oma sosiaaliryhmä ja kaupunki olivat aina tärkeimpiä identifikaation perusteita huolimatta siitä, olivatko kaupunkilaiset Ruotsin vai Venäjän hallitsijan alamaisia. Esimerkiksi Turun rauhassa tapahtunut valtakunnanvaihdos korosti paikallisväestön yhteyttä Ruotsiin.

- Kysymys ei ollut kuitenkaan nykyaikaisessa nationalistisessa mielessä ruotsalaisuuden korostamisesta vaan erojen näkyväksi tekemisestä. Kuten nykyään myös varhaismodernilla ajalla on parempi puhua selvärajaisen identiteetin sijaan jatkuvasti muokkautuneesta aika-, paikka- ja tilannesidonnaisesta ihmisten identifikaatiosta.