Aborttitoiveet ja abortintorjunta
raskaudenkeskeytysten hakeminen 1950-60 lukujen Suomessa
Myymäläsaatavuus
Listassa arvioitu tuotesaatavuus myymälöittäin, saatavuus voi muuttua nopeasti. Myymälähinta voi poiketa verkkokaupan hinnasta.
Tuotetiedot
-
Näytä kaikki
- Kustantaja Väestöliitto
- ISBN 9789522261106
- Tuotekoodi 9789522261106
- Alanimike raskaudenkeskeytysten hakeminen 1950-60 lukujen Suomessa
- Kirjoittajat Miina Keski-Petäjä
- Sarja Väestöntutkimuslaitos katsauksia
- Kieli suomi
- Thema-luokitus Lääketieteen historia; Raskaus, syntymä ja vauvanhoito: neuvoja ja ongelmia
- Ilmestymispäivä 01.01.2012
- Vuosi 2012
- Tuotepääryhmä 02
- Tuotelinja 1
- Sivumäärä 154
- Kirjastoluokka 59.571
- Uusintapainoksen pvm 01.01.2012
- Paino (g) 306
- Tuotemuoto Pehmeäkantinen kirja
Voisit pitää myös näistä
Tuotekuvaus
Tämä tutkimus valottaa suomalaisten naisten ja äitien arkea 1950- ja 1960-luvulla tavalla, josta on pitkään vaiettu. Naiset pyrkivät itse aktiivisesti päättämään omasta perheestään ja lastenhankinnastaan - viranomaistahtoakin uhmaten.
Raskaudenkeskeytys laillistettiin Suomessa vuonna 1950. Abortti oli myönnettävissä kuitenkin vain tiukoin perustein, joihin sosiaaliset ja taloudelliset syyt eivät lukeutuneet. Abortin sai yleensä nainen, jonka lääkäri totesi vakavasti psyykkisesti tai fyysisesti sairaaksi.
Kirjassa kuvataan satojen naisten abortinhakua Väestöliiton sosiaalineuvolasta vuoden 1950 aborttilain aikana ennen vuoden 1970 sallivampaa lainsäädäntöä. Suurin osa tuolloin aborttia anoneista oli naimisissa, ja heillä oli jo ennestään lapsia. Vaikka naiset itse usein näkivät abortin välttämättömänä vaikeassa elämäntilanteessaan, oli naisten tehtävä viranomaisnäkemyksen mukaan ensisijaisesti synnyttää, kasvattaa ja selviytyä. Näin ollen valtaosa naisten aborttitoiveista evättiin.
Teos sopii luettavaksi kaikille sekä naisten, perheiden ja arjen historiasta että väestötieteestä kiinnostuneille. Se tarjoaa eväitä naisten oikeuksien, terveydenhuollon ja suomalaisen yhteiskunnan sotienjälkeisen kehityksen uudenlaiseen tarkasteluun.
Raskaudenkeskeytys laillistettiin Suomessa vuonna 1950. Abortti oli myönnettävissä kuitenkin vain tiukoin perustein, joihin sosiaaliset ja taloudelliset syyt eivät lukeutuneet. Abortin sai yleensä nainen, jonka lääkäri totesi vakavasti psyykkisesti tai fyysisesti sairaaksi.
Kirjassa kuvataan satojen naisten abortinhakua Väestöliiton sosiaalineuvolasta vuoden 1950 aborttilain aikana ennen vuoden 1970 sallivampaa lainsäädäntöä. Suurin osa tuolloin aborttia anoneista oli naimisissa, ja heillä oli jo ennestään lapsia. Vaikka naiset itse usein näkivät abortin välttämättömänä vaikeassa elämäntilanteessaan, oli naisten tehtävä viranomaisnäkemyksen mukaan ensisijaisesti synnyttää, kasvattaa ja selviytyä. Näin ollen valtaosa naisten aborttitoiveista evättiin.
Teos sopii luettavaksi kaikille sekä naisten, perheiden ja arjen historiasta että väestötieteestä kiinnostuneille. Se tarjoaa eväitä naisten oikeuksien, terveydenhuollon ja suomalaisen yhteiskunnan sotienjälkeisen kehityksen uudenlaiseen tarkasteluun.